Ensio Seppänen
Kauko Ensio Seppänen (7. syyskuuta 1924 Kemi – 28. kesäkuuta 2008 Kemi)[1] oli suomalainen kuvanveistäjä, professori ja Lapin kuvanveiston pioneeri.[2]
| Ensio Seppänen | |
|---|---|
 Ensio Seppänen |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. syyskuuta 1924 Kemi |
| Kuollut | 28. kesäkuuta 2008 (83 vuotta) Kemi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvanveisto |
| Kuuluisimpia töitä |
Poro ja lappalainen Kveenipatsas Hyppäävät lohet Lauttamies-patsas Eero Mäntyrannan patsas |
Elämä ja ura
Ensio Seppäsen vanhemmat olivat kirvesmies Kaarlo Seppänen ja Martta Seppänen, o.s. Järvinen. Puoliso vuodesta 1958 lähtien oli Tyyne Seppänen, o.s. Korhonen. He saivat kaksi poikaa.
Seppänen opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa eli Ateneumissa vuosina 1946–1949 ja Accademia di belle arti di Firenzessä Italiassa 1956–1957, jona aikana hän myös esiintyi avustajana italialaisessa elokuvassa Muistoja Italiasta (Souvenir d'Italie)[3] (1957)[4]. Seppänen kävi 1973 Suomen Kuvanveistäjäliiton pronssivalukurssin.
Seppäsen ensimmäinen näyttely oli Rovaniemellä vuonna 1950. Hän veisti yhteensä 127 julkista veistosta.[5] Jo vuonna 1984 hän oli tehnyt enemmän julkisia veistoksia kuin kukaan muu Suomessa: ”Kuvanveistäjä Ensio Seppänen on Suomen ennätysmies” otsikoi Helsingin Sanomat 1984.[6] Hän pystyi elättämään perheensä taiteellaan ilman apurahoja eläkeikään asti.[7][5]
Seppäsen veistosten materiaali on eri tavoin työstettyä pronssia ja graniittia ja hitsaamalla muotoiltua jaloterästä. Suurin osa veistoksista on näköispatsaita. Teoksiin sisältyy sisäinen sanottava tai aihe. Tyypillistä veistoksille on, että vaatteet ja työkalut ovat historiallisesti oikean näköiset. Suurin osa tuotannosta on tilaustöitä. Julkisten töiden lisäksi hän teki lukemattoman määrän hautaveistoksia, reliefejä, muistokivisuunnitelmia, muotokuvia, mitaleita, plaketteja ja pienoisveistoksia yksityisille henkilöille sekä suunnitteli urheilu- ja järjestölippuja, standaareja, käsiohjelmia, julistemainoksia. Hän maalasi myös tauluja ja suunnitteli ryijyjä.[8] Seppäsen ohjenuorana oli Uuden Suomen taidekriitikon A. I. Roution ajatus: "Taiteilija, joka ryhtyy uskonnon tai ideologian lipunkantajaksi, on allekirjoittanut vararikkoilmoituksensa".
Seppänen teki 81-vuotiaaksi asti julkisia veistoksia, joista viimeisen vuonna 2005.[5]
Teokset
Suurin osa veistoksista liittyy sotamuistoihin ja muuhun historiaan, kuten patsaat Torniossa tai Kajaanin Jääkärimuistomerkki vuodelta 1983[9]. Pohjan stadionilla Olympiatulen saapumisen muistomerkki ja Röyttän maihinnousu muistomerkki sekä Kulkukauppias patsas, Keikyässä[10]
Vesisaaressa Norjan Ruijassa paljastettiin vuonna 1977 hänen veistämänsä maahanmuuttajien muistomerkki eli kveenipatsas, jota olivat paljastamassa Norjan ja Ruotsin kuninkaat sekä Suomen tasavallan presidentti. Kemissä on yhdeksän patsasta, kuten Hyppäävät lohet. Ylitorniolla on viisi patsasta ja Kukkolankoskella Lauttamies-patsas. Sodankylässä on veistos Poro ja lappalainen.[11] Pellossa on kilpahiihtäjä ja olympiavoittaja Eero Mäntyrannan hiihtäjäpatsas, "Kaarteetki täysillä". Suurin osa muistomerkeistä sijaitsee Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa.[5]
Ensio Seppäsen teoksia on Kemin taidemuseon ja Kemin kotiseutumuseon, Presidentti Urho Kekkosen, Aineen taidemuseon, Veli Aineen, Norrbottenin lääninhallituksen, varatuomari Kalle Länsitien, valtioneuvos Martti Miettusen, Luulajan teknillisen yliopiston, Kemin VPK-säätiön, Kemin ystävyyskaupunkien ja Lapin yliopiston kokoelmissa.
Kuvia julkisista veistoksista
Olympiatulen muistomerkki, 1954, Tornio.
Ystävykset, 1960, Kemi.
Lauttamies, 1961, Tornio.
Savukosken sankarimuistomerkki, 1962, Savukoski.
Rakentaja, 1962, Tornio.
Ruotsin evakot, 1965, Rovaniemi.
Hyppäävät lohet, 1968, Kemi.
Kivalon jääkärikämpän muistolaatta, 1970, Keminmaa.
Poro ja lappalainen, 1970, Sodankylä.
Rajaleikkipatsas, 1971, Tornio.
Hyvästijättö, 1971, Utsjoki.
Lähtö, 1973, Raahe.
Röyttän maihinnousu, muistomerkki, 1973, Tornio.
Jääkärien etappimuistomerkki, 1976, Tervola.
Raivaajapatsas, 1978, Tervola.
Kuoskun partisaaniuhrien muistomerkki, 1979, Savukoski.
Seitajärven partisaaniuhrien muistomerkki, 1979, Savukoski.
Kirjastotalon seinäreliefi, 1981, Keminmaa.
Läpi harmaan kiven (Eino Tainion patsas), 1981, Kemi.
Uuno Hannulan patsas, 1981, Kemi.
Jääkärimuistomerkki, 1983, Kajaani.
Sotaanlähdön muistomerkki, 1989, Ylitornio.
Niittäjäpatsas, 1989, Punkalaidun.
Kirjailija Annikki Kariniemi, 1990, Ylitornio.
Eero Mäntyrannan patsas, 1997, Pello.
Kemijoen uiton muistomerkki, 2001, Kemi.
Kivirannan taistelun muistomerkki, suunnittelija Yrjö Koskimäki 1990, uudistus 2002 Ensio Seppänen, Tornio.
Muu tuotanto ja työskentely
Monipuolisena taiteilijana Ensio Seppänen suunnitteli ja piirsi 13 rakennusta, joista osa sijaitsee Ruotsissa. Lisäksi hän oli mukana suunnittelemassa Dunder 2060 -moottorikelkkaa[12]. Hän myös suunnitteli ja rakensi perheelleen asuntovaunun. Vapaa-aikanaan hän teki lukuisan määrän huonekaluja ja työkoneita, muun muassa lumitraktorin. Ensio Seppänen toimi Kemin kaupunginteatterin lavastajana vuosina 1959–1965.[5]
Huomionosoitukset ja palkinnot
Ensio Seppänen sai professorin arvonimen vuonna 1978 ja Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin 1998. Hänen mukaansa on nimetty Kemissä sijaitseva Ensio Seppäsen kuja vuonna 1995. Seppäselle myönnettiin Kemin kaupungin, Ateneumin taidemuseon Magnus von Wright- ja Kemin taideyhdistyksen stipendit, sekä Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Suomen rahaston apuraha ja Lapin taidetoimikunnan palkinto sekä Valtion taiteilijaeläke 1985.[5]
Muita Seppäsen saamia huomionosoituksia ovat:
- SVUL Ivar Wilskman mitali 1954
- Lapin läänin Palokuntaliitto ry:n mitali 1962
- Suomen itsenäisyys-mitali nro: 16 (Helsingissä Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys ry.) 1964
- SVUL-plaketti 1974
- Jääkäriliitto ry:n pienoislippu (ensimmäinen Lapin läänissä) 1981
- Lapin läänin Palokuntaliitto ry. Keltainen risti -mitali 1984
- Lapin läänin Palokuntaliitto ry. plaketti ansiokkaasta toiminnasta 1991
- Pohjanprikaatin plaketti 1995
- Vapaussodan Perinneliiton Sininen risti -mitali 1998
Näyttelyt ja veistoskilpailut
Ensio Seppänen ei uran alkuvaiheita lukuun ottamatta osallistunut näyttelyihin. Hän osallistui Suomen taiteen näyttelyihin ulkomailla, Lapin taiteen näyttelyyn Luleåssa 1959, Pohjoiskalottinäyttelyyn Hammerfestissa 1960, Pohjoiskalottinäyttelyyn Tromsøssa 1968, sekä Kemin taiteen näyttelyyn Volgogradissa Neuvostoliitossa vuonna 1970.[13]
Veistoskilpailumenestys
- I sija Savukosken Sankaripatsaskilpailussa 1962
- II sija Oulu Oy:n Sankaripatsaskilpailussa 1964
- II sija Kaukovainion srk:n alttarireliefi-kilpailussa 1980
- I sija Rovaniemen Jääkäripatsaskilpailussa 1981
- I sija Kajaanin Jääkäripatsaskilpailussa 1982
- I sija Eero Mäntyranta-patsaskilpailussa 1996
- I sija Venäjän Sallan suomalaisten sankaripatsas 1998
Lähteet
- Kuvanveistäjä Ensio Seppänen kuoli Iltalehti. 28.6.2008. Alma Media Oyj. Viitattu 10.11.2015.
- Ilmo Massa, Hanna Snelmann: Lappi: maa, kansat, kulttuurit 2003. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Souvenir d'Italie Elonetissä.
- Marita Linna: Ensio Seppänen: Pohjoinen kuvanveistäjä ja monitaituri, s. 10. Lapin yliopisto, Taiteiden tiedekunta, 2007.
- Ansioluettelo Ensio Seppänen (pdf) (Taiteilijan ansioluettelo) kuvataiteilijamatrikkeli.fi. Viitattu 2.4.2016.
- Marja Salmela: Kuvanveistäjä on asiakkaansa palvelija. Helsingin Sanomat, 7.9.1984. Sanoma Oy.
- Ensio Seppänen Kuvataiteilijamatrikkeli. Suomen taiteilijaseura.
- Marita Linna: Ensio Seppänen: Kuvanveistäjä ja monitaituri. Lapin yliopisto.
- Suomen muistomerkit, Osa IV, Pohjanmaa, s. 21. Väriteos Henna, 1996. ISBN 951-97134-3-3.
- Kulkukauppias-patsas sastamalankylat.fi.
- Poro ja lappalainen -patsas Sodankylän kunta. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 1.5.2017.
- Kemijärven Moottorikerho r.y.: Dunder 2060 Kemijärven Moottorikelkkamuseo.
- Seppänen, Ensio Kirjava, Suomalaisen kuvataiteen bibliografia. Kansallisgalleria. Viitattu 22.3.2016.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ensio Seppänen Wikimedia Commonsissa