Ensio Lamberg

Ensio Lamberg (6. syyskuuta 1922 Sortavalan maalaiskunta – 1986) oli suomalainen Sortavalan maalaiskunnassa syntynyt taiteilija, joka vaikutti erityisesti Porin ja Kankaanpään alueella.[1] Hän työskenteli ensisijaisesti Valtionrautateiden palveluksessa ja harjoitti taidettaan vapaa-ajallaan kunnes jäi eläkkeelle virastaan 1977.[2] Taiteilijana sivutoimisesti työskentely tarkoitti Ensio Lambergille vapautta, sillä turvatun toimeentulon myötä hän ei ollut taloudellisesti riippuvainen yleisön mieltymyksistä tai mielipiteistä. Taiteen sivuroolista huolimatta Lamberg kartutti laajan kokoelman, johon kuului tuhansia maalauksia, yli kaksisataa puupiirroksia ja yli sata sekatekniikkatyötä.[1]

Ensio Lamberg
Henkilötiedot
Syntynyt6. syyskuuta 1922
Sortavalan maalaiskunta
Kuollut1986
Kansalaisuus  Suomi
Taiteilija
Palkinnot
  • 3. sija, Porin TS:n maalauskilpailu 1953
  • 2. sija, Porin TS:n maalauskilpailu 1955
  • 1. sija, Porin TS:n maalauskilpailu 1956 ja 1958
  • Kankaanpään kaupungin taidepalkinto 1976
  • Rautatieläisten Kansainvälisen taideliiton hopeamitali Belgradissa 1969 ja Fribourgissa 1971

Lamberg oli erityisen mieltynyt puupiirrostekniikkaan, mutta teki lisäksi merkittävissä määrin taidetta sekä maalaten, että sekatekniikkaa käyttäen. Aiheet ja inspiraation puupiiroksiinsa Lambergin tiedetään ammentaneen luonnosta, etenkin kotiseuduiltaan Kankaanpäästä. Muuten hänen taiteensa voidaan sanoa sisältävän kubistisia ja informalistisia elementtejä. Työt ovat usein puoliabstraktisia fantasiakuvia, joissa on yhdistetty kollaasitekniikkaa, tussi- ja lyijykynäpiirustusta ja öljymaalausta.[1] Häntä voidaan pitää itseoppineena taiteilijana, sillä ohjattu kouluttautuminen taiteen saralla jäi varsin suppeaksi. Merkittävää Lambergin elämässä on taiteen tuottamisen lisäksi kuvataidekulttuuria edistävä työskentely Kankaanpäässä ja kuvataidekulttuurin juurruttaminen Kankaanpään kaupungissa.[3]

Ura

Ensio Lamberg kiinnostui maalaamisesta jo kouluvuosinaan. Sota ja isän sairastuminen katkaisi alkaneet taideopinnot, mutta Lamberg jatkoi maalaamista itsepintaisesti opiskellen itsenäisesti. Myöhemmin nuori Lamberg pääsi apurahan turvin kouluttautumaan Vapaassa taidekoulussa ja hetkellisesti Unto Pusan ateljeessa yksityisoppilaana. 1950-luvulla hän kartutti oppejaan vielä Porin taideseuran järjestämällä viiden päivän mittaisella puupiirroskurssilla, jossa opettajana toimi graafikko Heikki Nieminen. Kouluvuosina Lamberg maalasi akvarelleja käyttäen. Tämän jälkeen hän siirtyi öljyväreihin ja lopulta vakavemman taiteen tekemisen kautta graafinen taide tuli hänelle tutuksi. Merkittävänä taiteen innoittajana Lambergin elämässä toimi vuonna 1955 VR:n taideliiton järjestämä matka Ranskaan, Espanjaan ja Marokkoon. Reissu kesti yhteensä 1,5 kuukautta.[2]

Ensio Lambergin kotikaupungissa Kankaanpäässä elettiin 1950–1960-lukujen taiteessa kulttuurielämän saralla kasvukautta. Lamberg ei suinkaan ollut Kankaanpään ainoa taiteilija, vaan siellä asuivat myös muun muassa Kauko ja Sinikka Räike, Pauli Vuorisalo sekä Juhani Tarna. Kankaanpään taiteilijaporukasta syntyi aikansa taiteilijasiirtokunta, josta puhuttiin nimellä Kankaanpään kolonia. Kankaanpään kolonian ja muiden Kankaanpään taideystävien toimesta paikkakunnalle perustettiin vuonna 1965 Kankaanpään taideyhdistys, jonka tarkoituksena oli hoitaa ja kehittää paikkakunnan taide-elämää. Lisäksi sen toivottiin lisäävän paikkakunnan arvovaltaa ja julkisia varoja, sekä parantavan taiteilijoiden asemaa. Kankaanpäässä pidetyn kuvataidepedagogisen kurssin jälkeen syntyi ajatus ympärivuotisesta taideopetuksessa. Kankaanpään taideyhdistys ottikin päämääräkseen taideyhdistyksen hankkimisen paikkakunnalle. Uusi taidekoulu Kankaanpäässä avasikin ovensa 1965.[4] Uransa aikana Lamberg ehti toimia myös itse opettajana Kankaanpään taidekoulussa.[5]

Näyttelyt ja julkiset teokset

Lamberg ehti urallaan osallistua lukuisiin Suomen taiteilijain, STA:n, STG:n, SKJL:n ja Satakunnan kuvataiteilijain yhteisnäyttelyihin. Lamberg on teoksillaan ottanut osaa yhteisnäyttelyihin myös Suomen ulkopuolella, Wienissä (1958), Riiassa (1968), Belgradissa (1969), Bremenissä (1971), Bremenhavenissa (1971), Fribourgissa (1971), Morsissa (1972), Sønderborgissa (1980), Stralsundissa (1980), Porsgrunnissa (1982), Aalborgissa (1982) ja Banská Bystricassa (1982). Ensio Lambergin teoksia löytyy lukuisista kokoelmista, kuten Suomen valition, Wäinö Aaltosen museon ja Porin taidemuseon taidekokoelmista.[6]

Merkittäviä yksityisnäyttelyitä ovat olleet muun muassa Helsingin Pinxissä järjestetty (1962) järjestetty puupiirrosnäyttely, Porissa vuonna 1975 järjestetty maalaus- ja puupiirrosnäyttely, Tampereella pidetty puupiirrosnäyttely vuonna 1978 sekä vuonna 1983 järjestetty laaja puupiirros- ja maalausnättely Porin taidemuseossa. Lisäksi Lamberg on luonut kaksi julkista taideteosta. Nousu-niminen teos, joka sijaitsee Kankaanpään kaupungintalolla ja Metallityöaiheinen maalaus, joka sijaitsee Kankaanpäässä Pohjois-Satakunnan ammattikoululla.[6]

Palkinnot ja apurahat

Ensio Lamberg osallistui urallaan useisiin kilpailuihin menestykkäästi. Hän voitti Porin Taiteilijaseuran maalauskilpailussa 3. palkinnon vuonna 1953, 2. palkkinnon vuonna 1955 ja 1. palkinnon vuosina 1956 sekä 1958. Pronssimitalin maalauksessa Lamberg ansaitsi Wienissä vuonna 1957 FISAICin kansainvälisessä näyttelyssä. Hopeamitali myönnettiin grafiikassa vuoden 1969 Belgradissa ja vuoden 1971 Fribourgissa. Kankaanpään kaupunki myönsi Lambergille taidepalkinnon vuonna 1975.[6]

Lamberg sai uransa tukeaksi myös apurahoja, joista ensimmäiset myönnettiin vuosina 1960 ja 1965 Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston toimesta. Porin Saskia myönsi Lambergille apurahan vuonna, 1964 sekä Turun ja Porin läänin taidetoimikunta vuosina 1974 ja 1982. Myös Porin taiteilijaseura on myöntänyt Ensio Lambergille apurahaa.[6]

Taide

Ensio Lamberg tuli tunnetuksi erilaisita tekniikoistaan, joissa ilmaisu oli vahvaa ja persoonallista. Hän oli innostunut sekä puupiirtämisestä, että sekatekniikasta, jotka molemmat vuorottelivat hänen tuotannossaan aktiivisesti. Nämä kaksi eri tekniikkaa olivatkin taiteilijalle voimavara. Kun toisen saralla inspiraatio ehtyi, siirtyi hän toisen tekniikan pariin ja näin usein masentavina koettuja hiljaisia kausia hänen urallaan ei juuri ollut.[7]

Tyyli

1950-luvulla Ensio Lamberg keskittyi samanaikaisesti sekä grafiikkaan että maalaukseen. Puupiirroksissa Lambergia kiehtoi paitsi mahdollisuus värien käyttöön, myös tekniikaan yhdistyvä käsityöluonne. 1960-luvulla alkoi huomio keskittyä yhä enemmän puupiirroksiin ja luonnonaiheisiin. Puupiirroksissa Lambergin tuotanto oli perusilmeeltään samanilmeistä läpi uran. Erityispiirteitä ovat erityisesti värien harmonia, vankka kompositio sekä puun syiden piilokuvamainen hyväksikäyttö. Etenkin luonnonaiheisissa teoksissa on havaittavissa realismiin viittaavia piirteitä, mutta niissä kuitenkin yhdistyy pääsääntöisesti piirteistä monista erilaisista tyylisuuntauksista, eivätkä ne siksi edusta puhtaasti mitään tiettyä tyylisuuntaa. Lambergin kubistinen ote pehmeni vuosien myötä, mutta töissä yhdistyi loppun asti vankka rakenteellisuus ja sommittelu.[8]

Etenkin uransa loppupuoliskolla Ensio Lamberg pyrki teoksissaan eräänlaiseen luonnonnaturalismiin ja rehellisyyteen.[9] Hän työskenteli valitsemalla tietyn hetken, tilanteen tai vuodenajan, josta hän teki luonnoksen lyijykynällä. Erityistä kunniaa Lambergin teokset, niin grafiikka kuin maalaukset, saivat värien käytöstä. Tosin vielä uran alkupuoliskolla taiteilijan tyyli oli tummanpuhuva, mutta ulkomaanmatkan jälkeen taide muuttui kohti kirkaampaa, vaaleampaa ja valoisampaa, värimaailmaa. Lamberg itse uskoi kiinnostuksen väriin ja harmoniaan kummuneen lapsuuden musiikkikasvatuksesta.[10]

Taiteilijan uralla vahvasti inspiroinut luonnonrakkaus oli perua jo Lambergin lapsuudesta. Hän oli erityisen viehttänyt luonnon vaihtelevuudesta, rytmeistä ja väreistä. [11] Lambergilla oli kyky tarkastella tuttujakin maisemia yhä uudelleen uusista näkökulmista. Luonnonaiheet löytyivätkin usein alle kilometrin säteellä taiteilijan omasta kotipihasta Kankaanpäästä. Hän koki myös vanhan rakennuskannan esteettisesti miellyttäväksi, joten vanhat rakennukset toistuvat Lambergin tuotannossa. Henkilöhahmoja ei Lambergin teoksissa näy, mutta siitä huolimatta ihmisen läsnäolon voi tuntea välittyvän teosten tunnelmasta.[9]

Tekniikka

Puupiirrostekniikkansa Lamberg aloitti muutamalla mustavalkovedoksella, mutta päätyi pian jatkamaan taidettaan värejä käytten. Lambergin puupiirroksissa sää on lähes poikkeuksetta pilvinen. Syy löytyy taiteilijan nuoruudessa opituista vesiväritekniikoista, sillä piirustuksenopettaja Bruno Pakarinen oli opettanut hänelle harmaan perustoonin takaavan työlle harmonisen perusrakenteen. Harmaan päälle Lamberg keskitti kirkkaammat sävyt. Lamberg tekniikkansa avulla jakoi värisävyt neljälle painolaatalle, ja auringonvalo olisi näin ollen aiheuttanut liian kirjavan väriasteikon.

Lambergin sekatekniikkateoksissa oli usein lähtömateriaaleina monissa vedostamisissa tahraantunut vedospohja, jonka sattumanvaraisia kuvioita taiteilija lähti kasvattamaan tussiviivoilla. Aikaansaannokset olivat usein mystisiä surrealistisia sielunmaisemia.[10] Lamberg kertomansa mukaan aloitti sekatekniikkatyönsä usein sokkona. Hän haudutti ajatuksia töistään mielessään jopa useita kuukausia, kunnes mielikuva työstä tuntui oikealta. Jos oikeaa tunnetta ei tullut, hän uhrasi ajatuksen pois mielestään ja alkoi kehitellä uusia ideoita. Sekatekniikkatöissä yhdistäviä elementtäjä on muun muassa torsot, maljakot, pullot ja hillityt eroottiset naisfiguurit.[7]

Teoksissa on kyse tunnelmasta, jonka taiteilija on kokenut tietyssä paikassa tiettynä hetkenä. Koettu aistielämys luonnossa säilyi taiteilijan mielessä pitkäänkin, eikä lopullisen vedoksen valmistumisella näin ollen ollut kiirettä. Luonnoksen hän siirsi leikattavalle levylle, jolloin tunnelma säilyi tuoreimmin valmiiseen vedokseen. Värit eivät taiteilijan mukaan kaivanneet luonnostelua, sillä ne syntyivät hänen mieleensä jo lyijykynällä piirtäessä ja säilyivät sellaisenaan valmiiseen teokseen asti. Luonnos ei siitä huolimatta pyrkinyt olemaan suora kopio luonnosta.[9] Lamberg ei käyttänyt apuvälineenään kameraa taidetta luodessaan. Kaivertamiseen taiteilija käytti erilaisia, terältään erikokoisia veitsiä. Peruslaatan tekoon saattoi kulua 3–5 arkipäivää ja jokaiselle värille tuli kaivertaa oma laattansa.[11]

Lähteet
  1. Ensio Lamberg vanha.kankaanpaa.fi. Viitattu 1.10.2020.
  2. Elina Rantapuska: Ensio Lamberg - Kankaanpääläinen puupiirtäjä, s. 2. Helsingin yliopisto, 1982.
  3. Elina Rantapuska: Ensio Lamberg - Kankaanpääläinen puupiirtäjä, s. 3. Helsingin yliopisto, 1982.
  4. Elina Rantapuska: Ensio Lamberg - Kankaanpääläinen puupiirtäjä, s. 10-12. Helsingin yliopisto, 1982.
  5. J. Leino: Satakuntalainen toisinto. Satakunnan työ, 4.12.1973.
  6. Hilkka Kuusijärvi: Ensio Lamber - Teoksia vuosilta 1939-1982, s. 34-35. Porin taidemuseo, 1982.
  7. Liisa Juhantalo: Ensio Lamberg – Teoksia vuosilta 1939–82, s. 2–5. Porin taidemuseo, 1982.
  8. Elina Rantapuska: Ensio Lamberg - Kankaanpääläinen puupiirtäjä, s. 4-5. Helsingin yliopisto, 1982.
  9. Elina Rantapuska: Ensio Lamberg - Kankaanpäälainen puupiirtäjä, s. 8-10. Helsingin yliopisto, 1982.
  10. Elina Rantapuska: Ensio Lamberg - Kankaanpääläinen puupiirtäjä, s. 5-8. Helsingin yliopisto, 1982.
  11. Ensio Lamberg hakee puupiirrostensa aiheet luonnosta. Uusi-Aika, 15.12.1979.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.