Ensimmäinen kirje korinttilaisille

Paavali on kirjoittanut kirjeen noin vuonna 56–57. Korintin kaupunki sijaitsi liikenteellisesti ja erityisesti merenkulun kannalta keskeisellä paikalla kapean kannaksen kohdalla. Siksi kaupunki tunnettiin paheiden pesänä. Paavali joutui siksi kirjoittamaan kaupunkiin usein ja paimentamaan seurakuntia kirjeissään tiukasti mutta lempeästi.

Jakeessa 1. Kor. 5:9 Paavali viittaa aiemmin samalle Korintin seurakunnalle kirjoittamaansa kirjeeseen. Se on todennäköisesti kadonnut ja siksi tuntematon, aikaisempi kirje. Myöhemmin Paavali kirjoitti seurakunnalle myös Toisen kirjeen korinttilaisille, joka oli todellisuudessa puolestaan neljäs kirje.

Ensimmäinen korinttilaiskirje on syntynyt vastauksena kysymyksiin, joita seurakunta kohtaa eläessään kristinuskolle täysin vieraan kulttuurin keskellä. Kirjeen sisällöstä voidaan päätellä, että seurakunnassa esiintyi ennen kaikkea erilaisia ristiriitoja, epäjumalien palvomista, ehtoollisen vääränlaista viettämistä, aviollisia ongelmia ja siveettömyyttä. Tämä kirje on Paavalin niin sanottu eettinen kirje, sillä hän tarttuu kirjeessään kristinuskon moniin henkilökohtaisen elämän ja seurakunnan käytännöllisiin ongelmiin.

Kirjeen tunnetuin kohta on rakkautta käsittelevä luku 13, jota lainataan yleisesti häissä. Sen tunnettuja kohtia ovat muun muassa:

• ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.” (1 Kor. 13:1)
• ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” (1 Kor. 13:4–7)
• ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1 Kor. 13:13)

Vaikka tämä luku luetaankin yleensä häissä, jossa kohteena on mies ja nainen, niin kohdat todellisuudessa käsittelevät ihmisen ja Jumalan välistä rakkautta. Kaikki kohdat ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä, jotka kertovat rakkaudesta, niin on ihmisen ja Jumalan välistä rakkautta. Sitä, kuinka Jumala on antanut Poikansa, jotta hän voisi sovittaa ihmisten synnit maan päällä.

Muita tunnettuja lainoja:

• Homoseksuaalien avio-oikeudesta käydyissä keskusteluissa on usein lainattu seuraavaa kohtaa: ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet.” (1 Kor. 6:9)
• Kahden samaa sukupuolta edustavan liittoa kohtaan on lainattu Raamatunkohtaa: "Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia. Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden takia. Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista, sillä niin kuin nainen on luotu miehestä, myös mies on syntynyt naisesta. Mutta kaikki on saanut alkunsa Jumalasta." (1.Kor. 11:8–12)
• Naispappeutta vastustavat vetoavat usein seuraavaan kohtaan, joka käskee naisia vaikenemaan seurakunnassa: ”Naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo.” (1 Kor. 14:34)
• Naispappeuden kannattajat puolestaan tulkitsevat kohdan niin, että se koskee avioituneita naisia, joiden ei tulisi pulista seurakunnassa, vaan kysyä epäselvistä asioista myöhemmin kotona mieheltään, niin kuin seuraavassa jakeessa sanotaan: ”Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.” (1 Kor. 14:35)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ensimmäinen kirje korinttilaisille Wikimedia Commonsissa