Ensimmäinen joulu

Laulun englanninkielisessä nimessä ”The First Noel” sana Noel tulee ranskan kielen joulua tarkoittavasta sanasta Noël. Laulun syntysijat ovat Cornwallissa Lounais-Englannissa 1400-luvulla, mutta sen alkuperäksi on myös arveltu Ranskaa, mikä tarkoittaisi, että laulu on tätä vanhempi.[2][1]

Laulun englanninkielinen, nykyaikainen muoto julkaistiin William Sandysin joululaulukirjoissa: Carols Ancient and Modern vuonna 1823 ja Gilbert and Sandys Carols vuonna 1833. Kirjoissa laulun on sovittanut ja sanoitusta täydentänyt Davies Gilbert. Nykyisin sitä lauletaan yleisesti neliosaisena englantilaisen säveltäjän John Stainerin sovittamana hymninä, jonka hän julkaisi vuonna 1871 nuottikirjassaan Carols, New and Old.[1][2]

Laulun englanninkieliset sanat perustuvat Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeihin ja kertovat enkelien ilmestymisestä paimenille, kun paimenet olivat yöllä kaitsemassa karjaansa. Paimenet näkivät suuren kirkkaan tähden loistamassa idässä enkelien takana. Tähden valossa kolme viisasta miestä tulivat kaukaa idästä tähteä seuraten etsimään vastasyntynyttä kuningasta. Tähti liikkui luoteeseen ja pysähtyi ja pysyi paikalla, jossa Jeesuslapsi makasi. Itämaan tietäjät toivat Jeesuslapselle kultaa, mirhamia ja suitsuketta ja polvistuivat hänen eteensä.[1] Virren ruotsintaja Eva Norberg on kirjoittanut ː ”Teksti tahtoo korostaa jouluevankeliumin kertomusta, kuinka se on tarkoitettu kaikille, niin köyhille, pelokkaille, hyvin toimeentuleville kuin viisaillekin. Se kehottaa meitä etsimään Kristusta, rohkeasti katsomaan eteenpäin ja kumartumaan nöyrästi Jumalan eteen, hänen eteensä, joka tuli keskellemme lapsen hahmossa.”[3]

Sauvo Puhtilan sanoittaman laulun on Fenno-levytietokannan mukaan ensimmäisenä levyttänyt Poikakuoro Pirkanpojat vuonna 1975.[4] Sanoitus on todennäköisesti tehty vuonna 1975 tai sitä ennen. Sauvo Puhtilan sanoin laulua ovat esittäneet ja levyttäneet myös mm. Eino Grön (2007),[5] Yölintu (2008)[6] ja Arja Koriseva (2011).[7]

Laulusta on myös Ilkka Kuusiston sanoittama versio, joka ilmestyi Jorma Hynnisen tulkitsemana ja Tauno Äikään uruilla säestämänä vuonna 1976.[8]

Laulusta on suomennos Ruotsin kirkon virsikirjassa (virsi 128 Ovat paimenet äärellä nuotion). Suomennos on Niilo Rauhalan teksti vuodelta 1997 ja se pohjautuu Eva Norbergin ruotsinkieliseen tekstiin.[9] Norberg on yhdistänyt virren loppusäkeistöjä siten, että virressä on kuusi säkeistöä, englanninkielisessä tekstissä niitä on jopa yhdeksän.Vaikka laulu on tunnetty nykyään, se on tullut Pohjoismaissa tutuksi verrattain myöhään. Laulua tai sen sävelmää ei ole juuri tunnettu esimerkiksi Ruotsissa ennen kuin se julkaistiin Carols vid Betlehem -kokoelmassa 1974 Eva Norbergin käännöksenä.[3]