Ensimmäinen internationaali

Kansainvälinen työväenliitto eli niin sanottu ensimmäinen internationaali oli 1800-luvulla muodostuneen työväenliikkeen ensimmäinen kansainvälinen yhteistyöjärjestö. Se perustettiin Saint Martin's Hallissa Lontoossa vuonna 1864. Internationaalin ensimmäinen kongressi järjestettiin Genevessä vuonna 1866.

Internationaalin toimintaan osallistui muun muassa sosialisteja, kommunisteja ja anarkisteja sekä työväenluokkaisia luokkasotaa kannattavia ammattiliittoja. Huipussaan internationaalilla oli poliisiraporttien mukaan viisi miljoonaa jäsentä,[1] kun taas järjestön virallinen lehti puhui kahdeksasta miljoonasta[2].

Perustamisvaiheen keskeisistä henkilöistä kommunisti Karl Marx ja kollektivisti, anarkisti Mihail Bakunin ajautuivat voimakkaisiin erimielisyyksiin aatteellisissa kysymyksissä, mikä halvaannutti internationaalin työskentelyä. Vuoden 1872 Haagin kongressin jälkeen anarkistit erosivat internationaalista ja perustivat vielä samana vuonna Anarkistisen internationaalin. Ensimmäisen internationaalin toiminta hiipui vähitellen, ja se lakkautettiin 1876. Seuraajaksi perustettiin Toinen internationaali vuonna 1889.

Kongressit
  • Geneven kongressi – 1866
  • Lausannen kongressi – 1867
  • Brysselin kongressi – 1868
  • Baselin kongressi – 1869
  • Haagin kongressi – 1872
  • Geneven toinen kongressi – 1873
  • Philadelphian kongressi – 1876

Lähteet
  1. Payne, Robert. "Marx: A Biography". Simon and Schuster. New York, 1968. s. 372
  2. "Journal Officiel", 29.5.1871 (IWA:n virallinen lehti)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.