Enryaku-ji

Enryaku-ji (jap. 延暦寺) on buddhalainen temppeli ja luostari Japanissa Kioton koillispuolella Hieivuoren huipulla. Sen perusti Saichō vuonna 806[1] palattuaan Kiinasta ja tuotuaan samalla Tendai-lahkon Japaniin. Enryaku-jistä tuli Japanin buddhalaisuuden tärkeimpiä keskuksia, jolla oli huippukautenaan noin 3 000 alatemppeliä ja tuhannen soturimunkin (jap. 僧兵, sōhei) armeija.[2] Temppeli joutui konfliktiin Kioton hovin kanssa, ja sen munkit hävittivät Kiotoa vuosisatojen ajan. Vuonna 1571 Oda Nobunaga, joka näki temppelin vaikutusvallan esteenä Japanin yhdistymiselle, tuhosi suurimman osan kompleksista ja tappoi sen munkit.[2] Nykyinen Enryaku-ji on vain pieni osa aikaisemmasta temppelistä. Tendai toimi perusteena lähes kaikille tärkeille japanilaisille buddhalaisille lahkoille: zenin, nichirenin ja jōdo-shūn perustajat ovat aloittaneet uransa Enryaku-jissä.[1]

Konpon chūdō Enryaku-jissä

Enryaku-ji jakautuu kolmeen osaan: Tōtō (itäinen osa), Saitō (läntinen osa) ja Yokawa, joka sijaitsee neljän kilometrin päässä edellisistä. Tōtōssa on temppelin kaksi tärkeintä hallia, Konpon chūdō ja Jōdo-in. Konpon chūdō ("pää-keskihalli") on Tendai-suuntauksen sydän; nykyinen rakennus on vuodelta 1642. Jōdo-in ("puhtaan maan halli") koostuu kolmesta temppelistä, joissa on Saichōn hauta, Saichōn patsas ja Saichōn kaivertamaksi väitetty Amida-buddhan patsas. Läntisessä osassa on vuorostaan kaksi symmetristä hallia, Jōgyōdō ja Hokkedō, jotka ovat vuodelta 1595. Edellisessä ("jatkuvan kävelyn halli") munkit kiertävät Amidan patsasta ja jälkimmäisessä ("lootushalli") kävellään ja meditoidaan lootussutraa. Läntisen osan tärkein halli on Shakadō, joka on omistettu Shakyamuni-buddhalle. Halli on Enryaku-jin vanhin rakennus, ja se on tuotu paikalle Toyotomi Hideyoshin käskystä Mii-derasta, kilpailevasta Tendai-lahkon temppelistä Hiei-vuoren toiselta puolelta 1500-luvun lopulla.[1][3]

Temppelille pääsee Kiotosta bussilla tai junan (Eizan-rautatiet), funikulaarin ja köysiradan yhdistelmällä. Enryaku-ji on otettu yhdessä Kioton muiden kulttuuriaarteiden kanssa UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

  • Daikodo
  • Kanchodo
  • Monjuro
  • Shoro
  • Toto
  • Amidado
  • Kaidanin
  • Tenhorindo
  • Ninaido
  • Jogyodo
  • Yokokawa-chudo

Lähteet
  1. June Kinoshita, Nicholas Palevsky: Gateway to Japan. Kodansha, 1998. ISBN 4-7700-2018-X.
  2. Chris Rowthorn: Kyoto City Guide. Lonely Planet Publications, 2005. ISBN 1-74104-085-X.
  3. Judith Clancy: Exploring Kyoto. Weatherhill, 1997. ISBN 0-8348-0383-6.

    Aiheesta muualla


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.