Enoni on toista maata

Enoni on toista maata
Mon oncle
Ohjaaja	Jacques Tati
Käsikirjoittaja	Jacques Tati; Jacques Lagrange; Jean L’Hôte;
Tuottaja	Jacques Tati; Louis Dolivet
Säveltäjä	Franck Barcellini; Alain Romans
Kuvaaja	Jean Bourgoin
Leikkaaja	Suzanne Baron
Pääosat	Jacques Tati; Alain Bécourt
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Ranska
Tuotantoyhtiö	Alter Films
Levittäjä	Gaumont; Netflix
Ensi-ilta	10. toukokuuta 1958 (Ranska) ; 12. joulukuuta 1958 (Suomi)[1];
Kesto	116 minuuttia
Alkuperäiskieli	ranska
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	AllMovie
	Svensk Filmdatabas
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OKNimi-testi OK

Enoni on toista maata (ransk. Mon oncle) on ranskalainen komediaelokuva vuodelta 1958. Sen on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut Jacques Tati, joka myös näyttelee pääosaa.[1] Se on Tatin ensimmäinen varsinainen värielokuva. Elokuva muistuttaa mykkäfilmiä, ja siitä tehtiin kaksi versiota. Ranskankielisen version rinnalla kuvattiin toista, englanninkielistä versiota, jossa kyltit oli vaihdettu englanniksi ja vuorosanat jälkiäänitetty.

Elokuvan keskeinen hahmo on Tatin edellisestä filmistä tuttu Monsieur Hulot, joka nähdään nyt yhdeksänvuotiaan sisarenpojan Gérardin silmin. Elokuva piikittelee teknologiaa ja modernismia Hulot’n yrittäessä sopeutua sisaren moderniin asuntoon. Musiikkina on kepeä jazz.[2]

Elokuva sai parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon ja Cannesin elokuvajuhlien tuomariston palkinnon.

Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Enoni on toista maata oli mukana kymmenen listalla.[3] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4] Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa kriitikkoa valitsi elokuvan kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalle.[5]

Roolit

Jacques Tati	…	M. Hulot
Jean-Pierre Zola	…	M. Arpel
Adrienne Servantie	…	Mme Arpel
Alain Bécourt	…	Gérard Arpel
Lucien Frégis	…	M. Pichard

Villa Arpel

Lähteet

Mon oncle (1958) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 5.1.2016.
Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 22.1.2012, s. D 13.
Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
The Best 1,000 Movies Ever Made. The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin’s Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.
Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017. (englanniksi)

Kirjallisuutta

Huhta, Veli-Matti: ”Monsieur Hulot antroposeenissa – Ihmisen ja luonnon kohtaamattomuudesta Jacques Tatin elokuvassa Enoni on toista maata”, Filmihullu 6/2017.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[elonet-1] Mon oncle (1958) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 5.1.2016.

[paju-2] Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 22.1.2012, s. D 13.

[3] Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.

[4] The Best 1,000 Movies Ever Made. The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin’s Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.

[5] Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017. (englanniksi)