Enolieetterit

Enolieetterit ovat enolien kaltaisia orgaanisia yhdisteitä rakenteeltaan ja reaktiivisuudeltaan. Niitä voidaan pitää alkeeneina, joissa on alkoksisubstituentti kaksoissidoksessa. Mikäli ryhmä on silyylieetteriryhmä kutsutaan yhdistettä silyylienolieetteriksi.[1]

Yleinen esimerkki enolieetteristä

Ominaisuudet ja valmistus

Enolieetterit ovat resonanssissa oksoniumionimuotojen kanssa. Enolieetterit ovat suhteellisen epästabiileja, varsinkin happamissa olosuhteissa. Enolieetterit hydrolysoituvat happamissa olosuhteissa ensin hemiasetaaliksi ja sitten aldehydiksi tai ketoniksi. Reaktion ensimmäisessä vaiheessa muodostuu elektrofiilinen oksoniumioni, joka reagoi nukleofiilin kanssa additioreaktiolla karbonyyliryhmän hiilen kanssa. Mikäli nukleofiilina on alkoholi muodostuu asetaali. Enolieetterit reagoivat enolien tavoin ja voidaan esimerkiksi alkyloida tai halogenoida.[1]

Enolieettereitä voidaan valmistaa karbonyyliyhdisteiden ja alkoholien välisellä reaktiolla vedettömissä ja happamissa olosuhteissa. Metyylienolieettereitä voidaan valmistaa trimetyylioksoniumsuolojen ja enolaattien välisellä reaktiolla.[1] Myös enoliesterit ja toiset enolieetterit reagoivat vaihtoeetteröintireaktiolla alkoholien kanssa muodostaen enolieettereitä. Katalyyttinä voidaan käyttää elohopea-asetaattia.[2]

Lähteet
  1. Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren: Organic Chemistry, s. 295, 467–469. Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-927029-3. (englanniksi)
  2. Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 465. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.