Enolaasi

Enolaasi eli fosfopyruvaattihydrataasi on entsyymi, joka katalysoi glykolyysin yhdeksättä vaihetta. Entsyymin katalysoimassa reaktiossa 2-fosfoglyseriinihaposta poistetaan vettä, jolloin tuotteena syntyy fosfoenolipalorypälehappoa.

Enolaasi
Enolaasin rakenne.
Tunnisteet
CAS-numero 9014-08-8
EC-numero 4.2.1.11
Tietokannat
KEGGt KEGG

Isoentsyymit

Enolaasi on dimeeri, joka koostuu kahdesta toisiinsa liittyneestä yksiköstä. Erilaisia mahdollisia yksiköitä on kolme: α-, β- ja γ-yksiköt. Eri muodot esiintyvät eri kudoksissa. αα-enolaasia eli ei-neuronaalista enolaasia on ihmisellä ei-neuronaalisissa soluissa, gliasoluissa, astrosyyteissä, sydänlihassoluissa ja maksassa. ββ-enolaasia eli lihasspesifistä enolaasia esiintyy luustolihaksissa, sileässä lihaskudoksessa ja sydänlihaskudoksessa. γγ-enolaasia eli neuronispesifistä enolaasia on neuroneissa ja neuroendokriinisissä soluissa. Näiden hybridimuotoja tavataan luuytimen megakaryosyyteissä.[1][2]

Toimintamekanismi

2-fosfoglyseriinihappo on β-hydroksyylikarbonyyliyhdiste, josta veden lohkaisu on suhteellisen helppoa. Reaktiossa tarvitaan magnesiumioneja neutraloimaan reaktiossa syntyviä negatiivisia varauksia. Enolaasin aktiivisen kohdan lysiiniaminohappo ottaa vastaan happaman α-vedyn. Reaktio on tyypiltään mahdollisesti ensimmäisen kertaluvun eliminaatioreaktio. Entsyymin aktiivisen kohdan glutamiinihappo toimii katalyyttinä, kun 2-fosfoglyseriinihaposta poistuu hydroksyyliryhmä ja tuotteena muodostuu fosfoenolipalorypälehappoa.[3]

Olosuhteet, koentsyymit ja inhibiittorit

Enolaasi toimii parhaiten, kun lämpötila on eliöstä riippuen 25–90 °C ja pH 5–8,1. Ihmisellä sopivin pH on 6,8. Entsyymin aktivoitumiselle magnesiumionit ovat välttämättömiä. Suurina pitoisuuksina ne ovat kuitenkin entsyymin inhibiittoreita. Myös muutamat muut metalli-ionit, kuten sinkin ja kaliumin ionit voivat aktivoida enolaasin. Enolaasia inhibitoivat muun muassa fluoridi- ja fosfaatti-ionit.[4]

Fluoridi-ioni estää karieksen muodostumista haittaamalla bakteerien aineenvaihduntaa estämällä enolaasientsyymin toiminnan. Fluoridi-ioni muodostaa yhdisteen entsyymin toiminnalle välttämättömien magnesiumionien kanssa ja näin estää entsyymin toiminnan.[5]

Diagnostinen käyttö

Neuronispesifisen enolaasin pitoisuus on usein hyvin korkea eräissä syöpätyypeissä kuten neuroblastoomassa ja pienisolukarsinoomassa, joka on keuhkosyöpätyyppi. Neuronispesifisen enolaasin pitoisuuksien avulla voidaan laatia ennusteita ja seurata hoidon vaikutusta.[6] Neurospesifisen enolaasin pitoisuus on korkea myös vakavien neuronivaurioiden yhteydessä. Jos pitoisuus on korkea, vauriosta selviytymisen ennuste on huonompi kuin matalammilla enolaasipitoisuuksilla.[7]

Lähteet
  1. John T. Kemshead: Pediatric tumors: immunological and molecular markers, s. 39. CRC Press, 1989. ISBN 9780849367526. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.12.2009). (englanniksi)
  2. Yogeshwar Dayal: Endocrine pathology of the gut and pancreas, s. 17. CRC Press, 1991. ISBN 9780849359934. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.12.2009). (englanniksi)
  3. John McMurry,Tadhg P. Begley: The organic chemistry of biological pathways, s. 177. Roberts and Company Publishers, 2005. ISBN 978-0974707716. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.12.2009). (englanniksi)
  4. EC 4.2.1.11 - phosphopyruvate hydratase Brenda. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  5. Lutz Stößer: Amiinifluoridin antibakteeriset vaikutukset hammasplakkiin (PDF) PORPHYLAXEdialog. GABA. Viitattu 10.12.2009. [vanhentunut linkki]
  6. Neuronispesifinen enolaasi, seerumista Turun yliopistollisen keskussairaalan laboratorio. Arkistoitu 1.4.2008. Viitattu 10.12.2009.
  7. Seerumin neuronispesifinen enolaasi neurologisena ennustetekijänä Käypä hoito. Duodecim. Viitattu 10.12.2009.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.