Enn Sellik

Urheilu-uransa Sellik aloitti vuonna 1968 Kohtla-Järven piirin urheilukoulussa, jossa hänen valmentajansa oli entinen virolainen sodan jälkeisen ajan huippu-urheilija Kuno Maior ja sen jälkeen erityisesti kestävyysjuoksuun suuntautunut valmentaja Manfred Tõnisson.[2] Hän saavutti Neuvostoliitton koulujen 1 500 metrin mestaruuden vuonna 1972, ja seuraavana vuonna 1973 hän nousi Neuvostoliiton nuorten edustusjoukkueeseen ja saavutti 5 000 metrillä hopeaa vuoden 1973 Duisburgin alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa. Sellik edusti Neuvostoliittoa heinäkuussa 1974 Helsingissä käydyssä Suomi-Neuvostoliitto -juoksumaaottelussa voittaen 5 000 metriä uudella Viron ennätyksellä 13.38,4.[3] Sellik juoksi vielä syksyllä 1974 ensimmäisen kerran 10 000 metriä ja teki tuloksen 28.40,0 eli Neuvostoliiton nuorten ennätyksen.

Hän nousi näin 1970-luvun puolivälissä Neuvostoliiton parhaiden pitkänmatkan juoksijoiden joukkoon ja edusti vuoden 1975 Eurooppa cupissa Nizzassa Neuvostoliittoa 5 000 metrillä sijoittuen toiseksi. Samana vuonna hän voitti ensimmäisen Neuvostoliiton mestaruuden 10 000 metrillä ajalla 28.21,6, joka oli matkan uusi Viron ennätys. Elokuussa 1975 käydyssä Suomi-Neuvostoliitto -maaottelussa Sellik juoksi 1500 metriä ja voitti ajalla 3.40,4 kukistaen mm. Suomen Pekka Päivärinnan ja Ari Paunosen.[4] Pian sen jälkeen käydyssä Englanti-Neuvostoliitto -maaottelussa Lontoossa hän teki uuden Neuvostoliiton ja Viron 5 000 metrin ennätyksen ajalla 13.27,11, jolla hän oli kauden 1975 lopussa matkan maailmantilastossa 10. sijalla.[5] Seuraavan vuoden alussa helmikuussa 1976 Sellik osallistui Maastojuoksun MM-kisoihin Walesin Chepstowssa sijoittuen kuudenneksi. Kesäkuussa 1976 hän paransi omissa nimissään olleita Neuvostoliiton ja Viron 5000 metrin ennätyksiä Podolskissa juostussa kisassa aikaan 13.17,2, joka oikeutti hänet vuoden 1976 maailmantilastossa kolmanneksi.[5] Saman vuoden kesäolympialaisissa Montrealissa hän oli 5 000 metrillä loppukilpailussa sijoittuen 11:ksi, jota saattoi pitää pettymyksenä aiempiin tuloksiin nähden.[6] Vuodesta 1977 Sellikin ura jatkui aiempien kahden vuoden malliin. Kauden alussa käydyissä maastojuoksun MM-kisoissa Düsseldorfissa hän oli 10. ja oli pronssia voittaneessa Neuvostoliiton joukkueessa. Kesän aikana paras saavutus oli Sofiassa kilpailtujen Kesäuniversiadien 5 000 metrin mestaruus.[1]

Seuraavina vuosina Sellikille tuli hetkittäin menestystä. Vuoden 1978 EM-kisoissa Prahassa hän sijoittui niin 5 000 kuin 10 000 metrillä kahdeksanneksi. Hän teki kisoissa 10 0000 metrillä uuden ennätyksen 27.40,61, joka oikeutti kyseisen vuoden maailmantilastossa 10. sijalle.[5] Maastojuoksun MM-kisoissa hän oli vuosien 1979 ja 1982 pronssia saavuttaneessa Neuvostoliiton joukkueessa. Vuoden 1979 maastojuoksun MM-kisojen jälkeen Sellik loukkasi akillesjännettään, joka pilasi loppukauden. Loukkaantumisella oli vaikutusta myös olympiakauteen 1980, sillän hän ei saavuttanut enää huippukuntoaan. Sellik edusti Neuvostoliittoa Moskovan olympialaisissa 1980. Hän sijoittui 10 000 metrillä kahdeksanneksi, mutta putosi 5 000 metrillä loppukilpailusta.[6] Sellik kilpaili vielä muutaman vuoden niin, että viimeiset edustustehtävät olivat hänellä kaudella 1983.[1]

Urheilu-urallaan Sellik paransi Viron 5 000 ja 10 000 metrin ennätyksiä, jotka ovat säilyneet aina 2020-luvulle maan ennätyksinä. Kaikkiaan hän saavutti vuosien 1975 ja 1976 Neuvostoliiton mestaruudet 10 000 metrillä ja vuonna 1977 pronssia ja 1978 hopeaa 5 000 metrillä.[1] Sellik on myöntänyt 2000-luvulla verenvaihdosta, joka oli käytäntö 1970-luvun Neuvostoliiton kestävyysjuoksijoiden keskuudessa. Kyseessä oman veren talteenottaminen ja palauttaminen juoksijan verenkiertoon ennen tärkeitä kilpailuja.[7]

Urheilu-uransa jälkeen Sellik aloitti vuonna 2004 palkattomana juoksuvalmentajana virolaisille kestävyysjuoksijoille. Itse hän työskenteli tällöin taksinkuljettajana Tartossa.[8]

• Tiit Karuks, Allan Aan: "Jooksja - Enn Selliku lugu", 224 s, 2019.[9]