Enka

Enka (jap. 演歌) on japanilainen populaarimusiikin tyylilaji. Se sai alkunsa 1900-luvun alkupuolella. Enka-kappaleet ovat balladeja, jotka kertovat tyypillisesti rakkaudesta, menetyksestä ja kaipuusta melodramaattisella tavalla. Ne ovat tarkoituksellisesti ajattomia ja vanhanaikaisen kuuloisia. Enkassa yhdistyvät länsimaiset soittimet ja japanilaiset teemat, laulutekniikka, sävelasteikko ja rytmi.[1]

Enkalle ei ole selkeää määritelmää: sitä voidaan pitää esimerkiksi ”[1900-luvulla laajalti suositun populaarimusiikin eli] kayōkyokun kappaleina, joissa on japanilaisia musiikillisia ja henkisiä piirteitä.” Enkan merkitys onkin vaihdellut eri aikoina, ja sana voidaan kirjoittaa eri kirjoitusmerkein. Yleinen kirjoitustapa merkitsee ’esittävää laulua’ tai ’puhelaulua’ ja on peräisin Meiji-kauden termistä enzetsu no uta (演説の歌), joka tarkoitti alun perin 1880-luvulla kaduilla laulettuja hallinnon vastaisia protestilauluja. Musiikkiteollisuudessa enka määritellään laulajan mukaan.[2]

Enkan kuuntelijat ovat pääosin iäkkäämpiä japanilaisia, mutta sitä soitetaan Japanissa yleisesti. Sillä on maine erityisen japanilaisena musiikkina, joka ilmaisee ”japanilaisten sielua” (nihonjin no kokoro).[3]

Lähteet
  • Yano, Christine R.: Tears of Longing: Nostalgia and the Nation in Japanese Popular Song. Harvard Univ Asia Center, 2003. ISBN 9780674012769. Teoksen verkkoversio.

Viitteet
  1. Yano 2003, s. 3.
  2. Yano 2003, s. 29–30.
  3. Yano 2003, s. 7.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.