Englantilais-venäläinen ajokoira
Englantilais-venäläinen ajokoira (ven. англо-русская гончая, anglo-russkaja gontšaja), joka tunnettiin aiemmin nimellä kirjava venäjänajokoira (ven. русская пегая гончая, russkaja pegaja gontšaja), on englanninkettukoiran ja venäläisten ajokoirien risteymärotu.
| Englantilais-venäläinen ajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Venäjä |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 298[1] |
| Rodun syntyaika | 1730-luku |
| Alkuperäinen käyttö | jäniksen, ketun ja mäyrän metsästys |
| Nykyinen käyttö | ajokoira |
| Muita nimityksiä | anglo-russkaja gontšaja, Anglo-Russian Hound, kirjava venäjänajokoira |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu SKL: ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.1 Suuret ajavat koirat #905[1] |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | uros 58–68 cm, narttu 55–65 cm |
Luonne ja käyttäytyminen
Englantilais-venäläinen ajokoira on luonteeltaan hyvin tasapainoinen. Se on todella kova ja intohimoinen metsästyskoira. Se on nopea, jälkitarkka ja kestävä koira, ja lisäksi se on värinsä ansiosta helppo nähdä maastossa. Voimakas ja sointuva haukku kuuluu myös tämän ajokoiran hyviin ominaisuuksiin.
Alkuperä
Englanninkettukoiria vietiin 1730-luvulla Venäjälle, missä ne sekoittuivat paikallisiin ajokoiriin. Tuloksena oli englantilais-venäläinen ajokoira, ja vuonna 1951 rotu sai nykyisen nimensä.
Katso myös
Lähteet
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, PDF)