Englantilais-ranskalainen pienriistan ajokoira

Rakenne on tasapainoinen ja kiinteä. Silmät ovat suuret ja lempeät, väriltään ruskeat. Korvat ovat keskipitkät, hieman kiertyneet ja hieman silmälinjan alapuolelle kiinnittyneet. Häntä on keskipitkä ja melko ohut. Säkäkorkeus vaihtelee 48-56 cm välillä. Lyhyt, sileä ja tiheä karvapeite voi olla joko kolmi- tai kaksivärinen: valko-musta punaruskein merkein tai valko-oranssi. Ensiksi mainitulla tulee aina olla musta kirsu ja jälkimmäisellä tupakanruskea.[2]

Rotu on osoittautunut metsästyksen lisäksi myös miellyttäväksi perhekoiraksi - vähän varautuneeksi, mutta muuten auliiksi ja tottelevaiseksi. On hyvin mahdollista, että tämän arvokkaan ja rauhallisen koiran suosio seurakoirana piankin kasvaa.^lähde?

Tämä rotu on isojen englantilais-ranskalaisten ajokoirien pienennetty muunnos, joka kehitettiin 1970-luvulla kun ranskalaisia ajokoiria, etupäässä chien d’artois'ia ja beagle-harrieria, risteytettiin beaglen kanssa. Sitä on käytetty lähinnä kaniinin, fasaanin ja viiriäisen metsästykseen.[3] Rodun kehityksen alkuvaiheessa esiintyi toisinaan karkeakarvaisia pentuja, mutta tätä turkinlaatua ei nykyisin tavata.^lähde? Desmond Morris mainitsee kirjassaan myös valko-mustan värimuunnoksen[3], mutta sitä ei nykyinen rotumääritelmä tunne[2]. FCI hyväksyi rodumääritelmän vuonna 1983.[4]