Engels

Engels (ven. Э́нгельс) on noin 200 000 asukkaan kaupunki Volgan alajuoksulla Saratovin alueella Venäjällä. Kaupunki on osa noin 285 000 asukkaan Engelsin piiriä.[1] Samalla kohdalla Volgan länsipuolella on Saratov.[2][3] Kaupungit yhdistävä silta valmistui 1965.

Engels
(Энгельс)
Kaupungin vaakunaeläintä härkää esittävä muistomerkki
Kaupungin vaakunaeläintä härkää esittävä muistomerkki
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Engels

Koordinaatit: 51°29′N, 46°07′E

Valtio Venäjän federaatio
Federaatiosubjekti Saratovin alue
Perustettu 1747
Väkiluku (2010)  ([1]) 202 419
Aikavyöhyke UTC+4 (MSK+1)
Ajoneuvojen rekisterikoodi: 64, 164









Asukasluvun kehitys

  • 22 000 (1897)
  • 91 000 (1959)
  • 130 000 (1970)
  • 163 000 (1977)
  • 181 201 (213 472 kaupunkipiiri) (1989)[4][5]
  • 193 984 (229 438 kaupunkipiiri) (2002)[6][7]
  • 202 419 (2010)[1]

Historia

Kaupungin perustivat ukrainalaiset uudisasukkaat. Katariina Suuren aikana kaupunki saksalaistui. Kaupunki tunnettiin vuosina 19141931 nimellä Pokrovsk (saks. Kosakenstadt). Vuonna 1924 siitä tuli Volgan saksalaisten autonomisen neuvostotasavallan pääkaupunki. Kaupunki oli volgansaksalaisten merkittävä kulttuurikaupunki, ja siellä toimi myös saksankielinen yliopisto. Vuonna 1941 Volgan saksalaisten ASNT lakkautettiin, sen väestö karkotettiin Keski-Aasiaan ja Engels liitettiin Saratovin alueeseen.

Engelsiin perustettiin Neuvostoliiton ensimmäinen ilmavoimien hävittäjälentäjien koulu vuonna 1930. Juri Gagarin laskeutui ensimmäiseltä avaruuslennolta kaupungin lähistölle. Nykyisin kaupungin lähellä on Saratov-Engelsin lentotukikohta, jonne on sijoitettu Venäjän ilmavoimien merkittävimmät strategiset voimat, 37. ilma-armeijan 22. raskas pommittajadivisioona Tu-95 ja Tu-160 -konein.

Lähteet

  1. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 6.8.2014. (venäjäksi)
  2. V.H. Peihvasser: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006–2007. Rossija – Strany SNG – Pribaltika 1:750 000, 1:1 500 000 (+ 1:4000 000). Minsk: Tribum, 220053 g. Minsk. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  3. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  4. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.8.2014. (venäjäksi)
  5. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.8.2014. (venäjäksi)
  6. demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Tšislennost naselenija Rossii i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Venäjän ja sen osien tämänhetkinen väestö.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.8.2014. (venäjäksi)
  7. demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.8.2014. (venäjäksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.