Engelbert Dollfuss

Engelbert Dollfuss tai Dollfuß (4. lokakuuta 1892 Texingtal, Itävalta-Unkari – 25. heinäkuuta 1934 Wien, Itävalta) oli itävaltalainen poliitikko ja vuodesta 1932 Itävallan liittokansleri. Vuosina 1933–1934 hän lakkautti parlamentaarisen järjestelmän, kielsi oppositiopuolueet ja perusti Itävaltaan diktatoorisen hallinnon. Dolfuss surmattiin pienen natsiryhmän epäonnistuneen kaappausyrityksen yhteydessä.[1]

Engelbert Dollfuss
Dollfuss 25. syyskuuta 1933.
Dollfuss 25. syyskuuta 1933.
Itävallan liittokansleri
20. toukokuuta 1932 – 25. heinäkuuta 1934
Presidentti Wilhelm Miklas
Varakansleri Franz Winkler
Emil Fey
Ernst Rüdiger Starhemberg
Edeltäjä Karl Buresch
Seuraaja Kurt Schuschnigg
Isänmaan rintaman johtaja
20. toukokuuta 1933 – 25. heinäkuuta 1934
Seuraaja Ernst Rüdiger Starhemberg
Henkilötiedot
Syntynyt4. lokakuuta 1892
Texingtal, Itävalta-Unkari
Kuollut25. heinäkuuta 1934 (41 vuotta)
Wien, Itävallan liittovaltio
Tiedot
Puolue Isänmaan rintama
Kristillissosiaalinen puolue (CS)
Uskonto katolisuus

Syntyjään Texingtalista, Itävalta-Unkarista, Dollfuss opiskeli pappiseminaarissa ennen päätettyään lukea lakia Wienin yliopistossa ja taloustiedettä Berliinissä. Ensimmäisessä maailmansodassa häntä ei aluksi aiottu hyväksyä asepalvelukseen lyhytkasvuisuutensa vuoksi. Viimein hänet komennettiin Alppien rintamalle, jossa hän joutui lyhyeksi aikaa vangiksi 1918.

Sodan jälkeen Dollfuss työskenteli maatalousministeriössä talonpoikien liiton sihteerinä. Hänestä tuli Ala-Itävallan maatalouskamarin johtaja 1927, ja kristillissosiaalisen puolueen (Christlichsoziale Partei, CS) edustajana hän pääsi 1930 johtamaan liittovaltion rautateitä. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin maa- ja metsätalousministeriksi ja 1932 puolueen puheenjohtajaksi[1].

Dollfussista tuli 20. toukokuuta 1932 Itävallan liittokansleri ja oikeistokoalitiohallituksen johtaja. Hänen tavoitteenaan oli johtaa maa suuren laman yli. Hallituksen enemmistö oli kuitenkin niukka, ja sen harjoittama deflaatiopolitiikka aiheutti vastustusta sosiaalidemokraattisessa puolueessa (SDAPÖ) ja parlamentissa. Dollfuss hajotti parlamentin määräämättömäksi ajaksi maaliskuussa 1933 ja hallitsi diktaattorin valtuuksin. Toinen syy demokratian lakkauttamiseen oli kansallissosialistisen puolueen Saksassa saama valta-asema, jolloin Itävallan olemassaolo itsenäisenä valtiona näytti uhatulta natsien vaatiessa liittoa Saksan kanssa. Dollfuss kielsi natsipuolueen kesäkuussa 1933 ja SDAPÖ:n helmikuussa 1934 tammikuussa syntyneiden veristen mielenosoitusten jälkeen.[1]

Syyskuussa 1933 hän muodosti politiikkansa tueksi sateenvarjoryhmän, Vaterländische Front (Isänmaan rintama) ja liitti kristillissosiaalisen puolueen puolisotilaalliseen nationalistiseen suojeluskuntaan Heimwehriin.

Saksan natsipuolue tuki itävaltalaista veljespuoluettaan esimerkiksi asettamalla vuonna 1933 talouspakotteita Itävallalle. Tarkoitus oli, että Itävalta liittyisi natsikumouksen jälkeen Saksaan. Kahdeksan itävaltalaista natsia tunkeutui 25. heinäkuuta 1934 aseistettuina kanslerinvirastoon yrittäen vallankaappausta. Hitlerin suunnitelma epäonnistui: natsit vangittiin ja teloitettiin, mutta Dollfuss kuoli seuranneessa taistelussa. Kurt Schuschniggista tuli uusi Itävallan diktaattori.[1]

Lähteet
  1. Magnusson, Thomas & Rosenfeldt, Niels Erik & Weibull, Jörgen: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 17., s. 170-172. Suomentanut Ingervo, Kirsti ja Arto. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09304-5.

    Aiheesta muualla


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.