Energia Ruotsissa

Vuonna 2008 verrattuna vuoteen 2004 Ruotsin ydinsähkön määrä asukasta kohti väheni - 20 % ja uusiutumaton sähkö - 19 %. Ruotsin sähkönkulutus asukasta kohti on maailman korkeimpia. Vuonna 2006 Ruotsin sähköstä tuotettiin 46 % ydinvoimalla, 45 % vesivoimalla, 5 % yhdistetyllä lämmön ja sähköntuotannolla,4 % teollisuuslämmöllä ja 0,7 % tuulivoimalla. Vuonna 2005 sähköstä tuotettiin 47 % vesivoimalla, 45 % ydinvoimalla, 3 % fossiilisella energialla ja 5 % biopolttoaineilla.[6]

Ruotsin sähkömarkkinat ovat keskittyneet. 6 yritystä kattoi 93 % sähköstä vuonna 2001 (markkinaosuus) ja 3 yritystä 84 %: Vattenfall 47 %, Sydkraft 20 %, Fortum 17 % (ennen Stora Enso), Skellefteå Kraft 3 % ja Graninge 2 %. Vuonna 2003 Fortum oli ostanut Birka Energin, joka syntyi Stockholm Energin ja Gullspång Kraftin fuusiona vuonna 1998. Nyt nimi on Fortum ja yrityksiä siis viisi. Ydinvoimalat ja vesivoima ovat suuryritysten yhteisomistuksessa. Yritysten ristiinomistukset ovat yleisiä.[7]

Ruotsin sähköverkko on monopoli. Swedish Energy Agency varmistaa verkon toiminnan, tariffien ja sähkön myynnin kohtuullisuuden. Paikallisen verkon omistajia on noin 200 ja lisäksi muutama kunta ja suuryrityksiä. Svenska Kraftnät vastaa verkosta. [8]

Pääartikkeli: Uusiutuva energia Ruotsissa

Uusiutuvan energian osuus Ruotsin kokonaisenergian käytöstä lisääntyi 13 % 10 vuodessa 2004-2014 (53% 2014 -40% 2004).[9] Ruotsin ja Norjan yhteismarkkinoiden tavoite on lisätä uusiutuvaa sähköä sähköserifikaateilla 26,5 TW vuosina 2012-2020.[10][11]

Ruotsin Energimyndigheten elokuussa 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan yritysten aurinkopaneelien takaisinmaksuaika on 7-9 vuotta ja taloudellisesti kannattavaa.[12]

Uusiutuvan energian tavoite on 17 TWh kasvu vuosina 2002-2016, tekniikan kehitys ja kustannustehokkuus. Vuoden 2002 tuulivoiman tavoite oli 10 TWh:n suunnitelma vuonna 2015.[13]

Pääartikkeli: Ydinvoima Ruotsissa

Ruotsissa kansanäänestys hylkäsi ydinvoiman vuonna 1980. Sen jälkeen ainakin kaksi reaktoria on pysyvästi suljettu. Barsebäck 2 suljettiin toukokuussa 2005. Budjettiehdotus 2007/2008 sisälsi 24 %:n ydinvoimaveron noston. 17.6.2010 Ruotsin valtiopäivät äänestivät (174 puolesta, 172 vastaan) lisäydinvoiman puolesta. Päätöksen myötä ruotsalaiset ydinvoimayhtiöt voivat korvata vanhoja reaktoreita uusilla.

Ruotsilla on 7 ydinreaktoria sähköntuotantoon, kolme Forsmarkissa Uppsalassa lähellä Tukholmaa, yksi Oskarshamnissa (kiehutusvesireaktori) Smålandissa ja kaksiRinghalsissa ( painevesireaktoria) Hallandissa lähellä Göteborgia. Juutinrauman rannalla Malmön ja Helsingborgin välillä sijaitsevan Barsebäckin yksiköt suljettiin 1999 ja 2005. Suhde ydinvoimaan on ongelmallinen: kansanäänestyksessä 1980 hyväksyttiin ydinvoimasta luopuminen vuoteen 2010 mennessä, mutta päätös kumottiin vuonna 1997. Ydinvoimalla tuotetaan noin 50 prosenttia sähköstä, eli 65–70 TWh vuodessa.[14][15][16]

Ydinvoiman osuus nettosähköntuotannosta Ruotsissa on laskenut 2005-2015: Se oli 34,2 % vuonna 2015, 38,4% 2010 ja 45% 2005. Samaan aikaan tuulivoima osuus on kasvanut nollasta 10%:n.[17]^{lähde tarkemmin?}

Tavoite on biopolttoaineita tai muita uusiutuvia energialähteitä liikenteessä vähintään 5,75 % energiasisällöstä vuonna 2010. EU komission tammikuussa 2008 esittämä sitova tavoite oli 10 % uusiutuvaa polttoainetta vuoteen 2020 mennessä.[19]

Etanoli E85 sisältää 85 % etanolia ja 15 % bensiiniä. Sitä käytetään flexifuel-autoissa. Kaasuautoissa on kaksitankkijärjestelmä, yksi bensiinille ja toinen kaasulle. Sähköautojen patteri ladataan sähköverkosta.[20]

Ruotsalainen huoltamoketju OKO8 vaati vuonna 2007, että Neste Oil:n biodiesel ei sisällä palmuöljyä. Heidän mielestään palmuöljy vaarantaa sademetsiä. Ruotsissa Greenpeace kampanjoi näkyvästi palmuöljyä vastaan, koska se edistää sademetsien tuhoutumista ja lisää kasvihuonepäästöjä.[21]

Ruotsissa käytettiin turvetta energiantuotantoon 2,7 TWh vuonna 2006. Sen määrä laski 25 % vuodesta 2005. Syyksi arvioidaan EU:n päästökauppaa, joka heikentää fossiilisen turpeen kilpailukykyä.[22]

Tavoite lämmityksen energiankulutuksen vähenemiseen pinta-alaa kohti on 20 % vuoteen 2020 ja 50 % vuoteen 2050 mennessä vuoteen 1995 verrattuna. Ruotsin suunnitelmien mukaan vuonna 2020 maan riippuvuus fossiilisista polttoaineista rakennuksissa tulisi olla katkennut.[19]

Kasvihuonekaasujen määrä on määrä vähentää 4 % vuosien 2008–2012 keskiarvona vuodesta 1990.[23]

Greenpeace lahjoitti 10/2009 Fredrik Reinfeldtille 18 tonnia saksalaista ruskohiiltä. Tavoite on muuttaa Ruotsin hallituksen ilmastopolitiikkaa, koska Vattenfall yhtiön hiilidioksidipäästöt ovat 100 miljoonaa tonnia vuodessa.[24]

Vuonna 2006 energiaverot olivat 9 % Ruotsin valtion tuloista. Niiden osuus oli 2,5 % BKT:stä. Yhteensä veroja kerättiin 67 mrd. kruunua vuonna 2006. Tulot jakautuivat energiamuodoittain seuraavasti: bensiini 38 %, öljy 27 %, sähkö 28 % ja ydinvoima 5 %. Ruotsissa on energiavero, hiilidioksidivero ja rikkivero. Vero oli 1.1.2007 (äyriä/kWh): sähkövero 27, sähkö pohjoisessa 20 ja teollisuudelle 0,5, bensiini 56, diesel 37, luonnonkaasu (metaani) 10, hiili 37, öljy 34, kotitalousjäte 15 ja turve 2.[25]

Sähköntuotannosta ei makseta veroa, vaan vero maksetaan sähkönkulutuksesta. Ydinvoimasta maksetaan vuodesta 2006 alkaen 10 200 kr per MW kuukaudessa, 0,15 äyriä per kWh ja 1 äyri per kWh ydinjätemaksua.[25]

Ruotsin keskustapuolueen ministerit esittivät marraskuussa 2008 parannuksia energiatehokkuuteen ja öljyriippuvuuteen. Ehdotusten mukaan bensiinillä ja dieselillä kulkevat autot kiellettäisiin vuonna 2025. Puolueen mielestä niillä kulkevien autojen myynti olisi lopetettava vuonna 2016. Ekorakentamista tulisi kiirehtiä siten, että kaikki uudistalot olisivat matalaenergiataloja. Dagens Nyheter-artikkelin allekirjoittivat elinkeinoministeri Maud Olofsson, ympäristöministeri Andreas Carlgren, maatalousministeri Eskil Erlandsson ja infrastruktuuriministeri Åsa Torstensson.[26][27]

Budjettiehdotus 2007/2008 sisälsi miljardi kruunua ilmastotyöhön vuosina 2008–2010 sisältäen energiatehokkuuden, toisen sukupolven biopolttoaineiden tuen, ilmastotutkimuksen ja kansainvälisen tutkimusyhteistyön, kestävät kaupungit -ohjelman, kansallisen tuulivoiman käytön verkon, investoinnit ulkomaille ja kestävän biomassan käytön.[1]