Endorfiinit

Endorfiinit tai endomorfiinit (engl. endogenous morphines, ’sisäsyntyiset morfiinit’) ovat keskushermostossa esiintyviä hormoneja eli elimistön itse tuottamia välittäjäaineita, joiden tärkein tehtävä on lievittää kipua[1]. Endorfiinit aiheuttavat myös hyvänolon tunnetta, vähentävät nälän tunnetta ja vaikuttavat myös hengitykseen sekä sydämen ja suolen toimintaan. Endorfiinien vaikutus ajoittuu niiden opioidireseptoreihin sitoutumiseen.[2][3]

Beeta-endorfiini, eräs endorfiineista.

Endorfiinit ovat rakenteeltaan polypeptidejä eli 16–30 aminohapon pituisia ketjuja[2]. Kaikki tunnetut endorfiinit ovat kolmen esimuodon eli pro-opiomelanokortiinin, proenkefaliinin ja prodynorfiinin pilkkoutumistuotteita. Aivolisäke valmistaa noin tusinan verran endorfiineja. Endorfiineja ovat esimerkiksi alfa-endorfiini, beeta-endorfiini ja gamma-endorfiini.

Elimistö tuottaa endorfiineja etenkin unen aikana ja suurin osa elimistön endorfiinituotannosta tapahtuukin kello kahden ja neljän välisenä aikana.[4] Endorfiineja vapautuu myös esimerkiksi mielimusiikin kuuntelun, nauramisen[5], itkemisen ja seksin yhteydessä. Myös auringonpaiste ja voimakkaat mausteet sekä kaakao lisäävät endorfiinien eritystä.[6] Myös syöminen, kipu ja päihteet vapauttavat endorfiinia elimistöön[7].

Osa ihmisistä erittää endorfiinia myös pitkäkestoisen liikunnan yhteydessä[8][9]. Aivojen endorfiinituotannon merkittävä voimistuminen edellyttää useimmilla ihmisillä äärimmäisen raskasta HIIT-typpistä treeniä[10]. ”Endorfiinihumalan” käsite (engl. ”runner’s high”) tarkoittaa liikunnan yhteydessä kohoavien endorfiinitasojen aiheuttamaa hyvänolontunnetta. Endorfiinihumala liitetään etenkin juoksuun. Termi kehitettiin 1970-luvulla, kun havaittiin, että liikunta lisää veren endorfiinitasoja.[11][12] 2010-luvulla on alettu saada näyttöä siitä, että liikunnan jälkeinen euforia johtuu yleensä pääasiassa elimistön kohonneista serotoniini- ja noradrenaliini-pitoisuuksista[13].