En etsi valtaa loistoa

”En etsi valtaa loistoa”, uudempana suomennoksena ”Ei valtaa, kultaa, loistoa”, (ruots. ”Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt”) on Zacharias Topeliuksen kirjoittama ja Jean Sibeliuksen säveltämä joululaulu, jossa rukoillaan maailmanrauhaa sekä onnellista joulua niin rikkaille kuin köyhillekin.

Topelius kirjoitti laulun tekstin ruotsiksi vuonna 1887 ja antoi sille nimeksi ”Julvisa” (suom. ”Joululaulu”). Runo julkaistiin samana vuonna Jul-Qvällen-lehden etukannessa.[2] Sibeliuksen sävellys, jonka sävellysajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, ilmestyi ensimmäisen kerran Sampo-lehdessä vuonna 1909. Tuolloin Sammossa ilmestyi myös laulun ensimmäinen suomennos.[3] Käännöksen tekijää ei varmuudella tiedetä, joissakin yhteyksissä kääntäjän on oletettu olevan Martti Korpilahti, mutta esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa ei ole mainintaa virren suomentajasta.[4]

Jean Sibeliuksen sävellysluettelossa opusnumero 1 käsittää viisi joululaulua, joista "En etsi valtaa loistoa" on numero 4. Muut laulut ovat "Joulupukki kolkuttaa" (nro 1), "Jo on joulu täällä" (nro 2), "Jo joutuu ilta" (nro 3) ja "On hanget korkeat, nietokset" (nro 5). Nämä laulut on sävelletty vuosien 1895 ja 1913 välisenä aikana. Sibeliuksen tytär Margareta Jalas on kertonut, että laululla "En etsi valtaa loistoa" oli erityisasema Ainolan joulunvietossa. Kun joululauluja tavallisesti säesti pianolla säveltäjämestari itse, tämän laulun säesti aina perheen äiti Aino Sibelius.[2]

Laulun sävelmä on rakenteeltaan hyvin virsimäinen, joten laulu oli mukana kokoelmassa Hengellisiä lauluja ja virsiä jo vuonna 1923. Vuonna 1943 laulu otettiin mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ruotsinkieliseen virsikirjaan virtenä numero 28. Vuonna 1986 se otettiin myös suomenkieliseen virsikirjaan virtenä numero 31, mutta Niilo Rauhalan laatimana uutena suomennoksena. Virsikirjakomitean mielestä vanha käännös ei vastannut riittävissä määrin Topeliuksen alkutekstiä.[3] Vanha käännös on kuitenkin tullut niin yleisesti tunnetuksi ja suosituksi, että laulua ei juuri lauleta Rauhalan sanoilla. Vanha käännös esiintyy monissa uudemmissakin laulukokoelmissa, ja sen mukaisesti se yhä tavallisimmin lauletaan esimerkiksi Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa. Laulun ovat levyttäneet esimerkiksi Mauno Kuusisto vuonna 1959, Sulo Saarits vuonna 1960, Kim Borg vuonna 1961 ja Matti Tuloisela vuonna 1972. [2]

Laulu on myös Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjassa osastossa "Virsiä muilla pohjoismaisilla kielillä" numero 645 ruotsiksi ja suomeksi. Kun suomenkielinen virsikirja valmistui vuonna 2003, tuli virren suomenkieliseksi tekstiksi Niilo Rauhalan käännös "Ei valtaa, kultaa, loistoa", jota hän muokkasi vielä edelleen siitä tekstistä, joka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa.[5]

Norjassa tunnetaan laulu nimellä "Gjev ikkje glans og gull og prakt", jonka sanat ovat Arve Brunvollin.[6]