Empiretyyli

Empire on uusklassisen arkkitehtuurin ja sisustuksen tyylisuuntaus, jonka Ranskan keisari Napoleon otti hovityylikseen hallintokaudellaan 1804–1815. Tyyliä edelsi tai siihen on luettu direktoriokauden tyyli, jonka Jacques-Louis David loi vuosina 1795–1804. Napoleonin hovissa empiretyylin pääarkkitehteja olivat Charles Percier ja Pierre-François-Léonard Fontaine. Ranskasta empiretyyli levisi muualle Eurooppaan kuten Pohjoismaihin ja Venäjälle. Empire oli juhlallisen jäykkä tyyli, jonka koristeaiheet olivat peräisin etenkin antiikin Roomasta ja muinaisesta Egyptistä.

Versailles’n Grand Trianonin palatsin empiresalonki, joka kuului Napoleon I:lle ja Marie-Antoinettelle. Huonekalut on tehnyt François-Honoré-Georges Jacob-Desmalter.

Historia

Empiretyyli syntyi keisari Napoleon I:n hallintokaudella (1804–1815), jonka loppumiseen sen Ranskassa katsotaan myös päättyneen.[1] Tyyliä edelsi vuosina 1795–1804 taiteilija Jacques-Louis Davidin luoma direktoriokauden tyyli, jota pidetään empiren alkuvaiheena. Empiretyylin loivat Charles Percier ja Pierre-Francois-Léonard Fontaine.[2][3] Myös huonekalusuunnittelijat Georges Jacob ja hänen poikansa François-Honoré Jacob-Desmalter vaikuttivat tyylin syntymiseen.[1] Jacob-Desmalter kehitti veljensä kanssa gondolituolin, joka on yksi empiren tyypillisiä huonekaluja.[4]

Empire levisi Ranskasta Pohjoismaihin ja Venäjälle. Britanniassa empireä vastasi regencytyyli.[2] Pohjoismaissa empireaikaa oli noin 1810–1830.[1] Suomessa empireä edelsi kustavilainen tyyli, josta siirryttiin Carl Ludvig Engelin vaikutuksesta niin sanottuun pietarilaiseen empireen. Engel aloitti vuonna 1827 niin kutsutun empirekaavoituksen suunnittelemallaan Turun ruutuasemakaavalla.[3]

Empire vaikutti 1830-luvulle saakka.[2]

Piirteet
Empiressä suosittuja siivekkäitä leijonia pöydänjalkoina.

Empiretyylissä pyrittiin juhlalliseen vaikutelmaan. Sen koristeaiheet olivat peräisin antiikin Roomasta ja muinaisesta Egyptistä. Tyylin keskeisiä aiheita olivat esimerkiksi Napoleoniin viittaavat kotka- ja mehiläisaiheet, laakeriseppeleet, sfinksit, trofeet, siivekkäät voitonjumalat, leijonat, lyyrat ja palmetit.[2]

Empiressä jäljiteltiin kreikkalaista pylvästemppeliä ja roomalaista sotapäällikön telttaa. Sisustuksessa suosittiin runsaita laskostettuja kangasverhoja ja tumman mahonkisia huonekaluja, joissa oli pronssikoristeinen viimeistely. Myös kultaa ja valkoista väriä käytettiin.[2][5]

Empire-kalusto suunniteltiin yhtenäiseksi, ja sohva, pöytä sekä noja- ja pikkutuolit sommiteltiin ryhmäksi. Peilit kohosivat kattoon asti. Sivupuiden varassa eteen- ja taaksepäin kääntyvä psykhè-peili tuli muotiin. Lipastojen koko kasvoi aikaisemmasta. Sisäkkäin menevistä osista koostuva ruokapöytä ja päästä vedettävä vuode yleistyivät.[6]

Arkkitehtuurissa empire oli suoraviivaista ja jäykkää, ja siinä suosittiin laakeita aumakattoja sekä kylmiä ja kovia värejä. Pietarissa arkkitehtuurilla pyrittiin kuvaamaan erityisesti hallitsijan valta-asemaa. Kolossaalipylväitä käytettiin paljon etenkin Pietarin arkkitehtuurissa, kuten myös suuria holvikaaria sekä temppelipäätyaihetta mukailevia keski- ja päätyulokkeita.[2]

Pukeutuminen
Pääartikkeli: Muoti länsimaissa vuonna 1804–1820

Naisten pukeutumisessa tuli suosituksi empirepuku, avokaulainen, lyhythihainen ja pitkähelmainen puku, joka on rintojen alta kurottu poimulangalla vartalonmyötäiseksi.[7] Mekoissa leveys alettiin kerätä vaatteen takaosaan ja niihin tehtiin pienet puhvihihat. Vaatekankaat olivat silkistä ja sametista, eli aiempaa raskaampia. Asusteista naisten muodissa suosittuja olivat pitkät, värikkäät hartialiinat ja pienemmät kolmikulmaliinat. Polvihousut poistuivat miesten muodista lähes kokonaan, ja niiden sijaan yleistyivät pitkät housut. Vuoden 1815 aikaan sanskulottien käyttämät pitkät, valkoiset housut tulivat muodikkaiksi. Leikkaus nousi puvuissa aiempaa tärkeämpään osaan.[8]

Galleria
  • Jacques-Louis Davidin Madame Récamier, 1800. Maalaus on yksi empireajan tunnetuimmista symboleista.[9]
  • Kazanin katedraalissa Pietarissa on empirelle tyypillisiä pylväskäytäviä.

Katso myös
  • Biedermeiertyyli – Saksassa, Itävallassa ja Pohjoismaissa samoihin aikoihin vallinnut tyylisuuntaus

Lähteet
  • Nokela, Leena: Sisustustyylit. Otava, 1991 (1. painos 1981). ISBN 951-1-11455-7.

Viitteet
  1. Nokela, s. 166.
  2. empire-tyyli Jyväskylän yliopisto, Taiku – Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 26.4.2014.
  3. Taiteen Pikkujättiläinen, s. 113–115. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X.
  4. Nokela, s. 167.
  5. Nokela, s. 170.
  6. Nokela, s. 171.
  7. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 114. WSOY, 1958.
  8. Hansen, Henny: Muotipuku kautta aikojen, s. 140–141. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1957.
  9. Nokela, s. 168.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.