Emperor (yhtye)

Vegard Tveitan ja Tomas Haugen tapasivat toisensa 15-vuotiaina norjalaisella rock-musiikin alkeiskurssilla, ja poikien yhtenevä musiikkimaku sai heidät soittamaan yhdessä. Ensimmäisen yhtyeviritelmän nimi oli Dark Device, tosin yhtye ei tällä nimellä ehtinyt tuottamaan vielä mitään materiaalia. Vuoden 1990 alussa nimeksi vaihdettiin Xerasia, ja tämän kokoonpanon tiimoilta julkaistiin yhtyeen ensimmäinen harjoitusnauha. Siinä missä Dark Devicen tyyli muistutti lähinnä saksalaisten thrash metal -yhtyeiden materiaalia, alkoivat pojat kiinnostua entistä raskaammasta musiikista, ja niinpä Xerasian demokasetilla kuullaan jo death metal -vaikutteisia riffejä ja tyylilajille ominaista murinalaulua. Yhtyeen toiminta oli tässä vaiheessa vielä hyvin underground-pohjaista: yhtyeestä kiinnostuneet ihmiset saivat lähettää yhtyeen jäsenille tyhjän kasetin, jolle he kopioivat oman harjoitusnauhansa ja lähettivät sitten halukkaille takaisin.[2]

Vuoden 1990 loppuun mennessä nimeksi vaihdettiin Embryonic Ronny Johnsenin istuessa rumpalin paikalle, ja vuoden 1990 lopulla julkaistiin yhtyeen ensimmäinen varsinainen demonauha The Land of the Lost Souls.[3] Norjassa oli kuitenkin syntymäisillään kokonaan uusi metallimusiikin alalaji: Mayhemin ja Immortalin kaltaiset yhtyeet lisäsivät death metal -aineksiin vaikutteita ns. ensimmäisen aallon black metal -yhtyeiltä, muokaten äänimaailmaansa kylmemmäksi, karummaksi ja nihilistisemmäksi. Tämän seurauksena pojat muuttivat vuoden 1991 alussa yhtyeensä nimen muotoon Thou Shalt Suffer.

Tässä vaiheessa muusikot alkoivat käyttää pseudonyymejä: Tveitanista tuli Ygg, Haugenista Samot sekä bassoa soittanut Vidar Vaaer muutti nimensä muotoon Ildjarn. Tveitan alkoi klassisen musiikin perusopintojensa pohjalta opetella myös syntetisaattorin soittoa, joka tulisi kasvattamaan yhtyeen ja koko black metal -skenen äänimaailman massiivisuutta huomattavasti. Thou Shalt Suffer julkaisi kaksi demoa ja yhden EP:n, tosin Tveitan julkaisi yhden ambient -tyylisen albumin Thou Shalt Sufferin nimissä vuonna 2000.

Thou Shalt Suffer herätti hieman kiinnostusta underground-piireissä, mutta Ildjarnin lähdettyä Tveitan ja Haugen joutuivat perustamaan uuden yhtyeen. Tveitan vaihtoi salanimeään Ihsahniksi, jolla hänet tunnetaan nykyäänkin parhaiten, ja Samot lisäsi nimeensä h-kirjaimen, eli uudeksi nimeksi tuli Samoth. Uuden yhtyeen nimeksi valittiin Emperor. Alun perin Samoth oli yhtyeen rumpali ja vokalisti, ja Ihsahn soitti kitaraa. Yhtyeen ensimmäistä kokoonpanoa täydentämään saatiin basisti Mortiis. Yhtyeen demonauha Wrath of the Tyrant muistutti jokseenkin Thou Shalt Sufferin demoja, mutta oli äänimaailmaltaan vieläkin synkempi ja karumpi. Demo herätti huomiota alan piireissä ja yhtye sai sopimuksen Candlelight -levy-yhtiölle. Pian sopimuksen jälkeen yhtyeen kokoonpano muuttui. Samoth siirtyi kitaraan ja rumpaliksi tuli Faust. Basisti Mortiis lähti epäselvissä olosuhteissa maanpakoon Ruotsiin ja hänen tilalleen tuli Tchort.

Vuoden 1992 loppuun mennessä yhtye oli saanut nauhoitettua ensimmäisen EP:nsä nimeltään Emperor (EP). Kyseinen EP julkaistiin alun perin splittinä toisen norjalaisyhtyeen Enslavedin kanssa. Vuoden 1993 syksyllä äänitettiin yhtyeen ensimmäinen täyspitkä albumi, In the Nightside Eclipse, jota pidetään black metallin keskeisimpiin kuuluvana levynä. Levy on tuon ajan black metaliin nähden melodinen ja huolella sävelletty, mutta levyn soundit ovat silti erittäin tunkkaisia ja epäselviä. Ihsahn soitti levyllä kitaran lisäksi syntetisaattoria, joka tuon ajan black metalissa oli varsin uusi innovaatio. Levyn tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat kolme viimeistä raitaa "The Majesty of the Nightsky", "I am the Black Wizards", ja "Inno a Satana".

Ensilevy saavutti maailmanlaajuista suosiota raskaan musiikin ystävien piirissä julkaisunsa jälkeen vuonna 1994, mutta yhtye kohtasi kuitenkin suuria vaikeuksia: kaikki jäsenet lukuun ottamatta Ihsania joutuivat vankilaan. Rumpali Faust oli vuonna 1992 tappanut Lillehammerin olympiakylässä tapaamansa miehen, joka oli ehdottanut tälle homoseksiä (Faust oli lähtenyt miehen mukana läheiseen metsään ja puukottanut tämän sitten kuoliaaksi 37 puukoniskulla[4]). Poliisilta tapauksen selvittäminen oli kestänyt runsaan vuoden. Faust vapautui vuonna 2002. Kitaristi Samoth joutui puolestaan vankilaan kirkon polttamisesta ja basisti Tchort murtovarkaudesta ja hautojen häpäisystä. Yhtyeen jäsenet pitivät itseään satanisteina, ja ensimmäinen albumi oli omistettu Norjan black metal -scenen johtohahmona pidetylle Euronymoukselle.

Ihsahn yritti koota Emperorille uutta kokoonpanoa, kun muut jäsenet olivat joutuneet vankilaan. Väliajan hän kulutti säveltämällä uutta materiaalia. Hän ei kuitenkaan päässyt kunnolla vauhtiin, ennen kuin Samoth vapautui vuonna 1996. Yhtye rupesi taas työstämään uutta albumia. Rumpalina oli nyt aiemmin Enslaved -yhtyeessä soittanut Trym ja basistina Alver. Yhtyeen toisen albumin nimeksi tuli Anthems to the Welkin at Dusk. Sitä pidetään edeltäjänsä tapaan black metallin klassikkona, joskaan levyn yhä "sinfonisemmaksi" kehittynyt tyyli ei kelvannut aivan kaikille. Tämän toisen albumin äänimaisema on edelleen melkoisen hämärä ja tunkkainen, vaikka syntetisaattoreita kuullaan vähän enemmän ja Ihsahn laulaa joitakin kohtia puhtaalla äänellä. Musiikki albumilla on huomattavasti teknisempää ja progressiivisempaa edeltäjäänsä nähden, ja albumin musiikkia kuvaillaankin "hallituksi kaaokseksi".

Yhtyeen uran jatko sujui menneisyyttä rauhallisemmin. Alver päätti kuitenkin lopettaa muusikon uransa ja Emperorin esiintymisissä käytettiin muita basisteja. Kolmas albumi julkaistiin vuonna 1999 nimellä IX Equilibrium. Se oli pettymys monille black metal -faneille, mutta levy sai edeltäjiensä mukaisesti ylistäviä arvosteluja metallimusiikin lehdissä. Yhtyeen soundi oli nyt aiempaan verrattuna suhteellisen selkeää ja kappaleet olivat aiempaa suoraviivaisempia ja pääpaino tuntui siirtyneen rumpujen ja kitaroiden tykitykseen. Kolmas albumi on erittäin nopeaa ja teknistä musiikkia. Ilmestyessään albumia kuvailtiin black metalin ja death metalin yhdistelmäksi ja oli aikanaan tällä akselilla monien kriitikoiden mielestä uraauurtava. Ihsahn hoitaa levyllä laulun, koskettimien ja soolokitaran lisäksi myös bassoraidat.

Emperor ilmoitti lopettavansa neljännen albumin julkaisun jälkeen. Vuonna 2001 julkaistu levy Prometheus: The Discipline of Fire & Demise vaikutti oikeastaan Ihsahnin sooloprojektilta, koska hän oli säveltänyt yksin kaikki kappaleet. Aiemmilla levyillä sävellystyö oli tehty useimmiten Samothin kanssa yhteistyössä. Viimeisen albumin soundi on varsin samanlainen kuin kolmannella levyllä, mutta sävellykset ovat uskomattoman monimutkaisia ja niiden sisälle pääseminen vie kuuntelijalta aikansa. Viimeistä levyä on pidetty hyvänä, mutta sitä pidetään hieman hengettömänä verrattuna yhtyeen aikaisempiin julkaisuihin.

Yhtyeen lopettamisen jälkeen Trym ja Samoth ovat perustaneet Zyklon-nimisen yhtyeen ja Ihsahnilla on ollut vaimonsa kanssa Peccatum-nimisessä kokoonpanopanossa, kunnes siirtyi soolouralle omalla taiteilijanimellään.

Vaikka Emperor on virallisesti jo lopettanut, yhtye on tehnyt lukuisia comeback-konsertteja kotimaassaan ja Yhdysvalloissa. Yhtye soitti myös 30. kesäkuuta 2007 Helsingissä Tuska-festivaalissa.

Elokuussa 2013, Emperor julkisti esiintyvänsä vuoden 2014 Wacken Open Air -festivaalissa sekä Bloodstock Open Air -festivaalissa. Yhtye esiintyi myös Helsingissä Tuska-festivaalissa. Rummuissa tullaan näkemään ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1993, Faust (Bård Eithun).[5]

Emperor ilmoitti palaavansa keikkalavoille vuonna 2017 juhlistamaan 20 vuotta täyttävää Anthems to the Welkin at Dusk-albumiaan, joka tullaan soittamaan kokonaisuudessaan.[6] Yhtye esiintyi kyseisen albumin tiimoilta myös vuonna 2018 Helsingin Tuska-festivaaleilla.

• Faust (Bård Eithun) – rummut (1992–1993, 2013–2014)
• Alver (Jonas Alver) – basso (1995–1998)
• Tchort (Terje Schei) – basso (1993–1994)
• Mortiis (Håvard Ellefsen) – basso (1991–1992)
• Trym Torson (Kai Mosaker) – rummut (1995–2001, 2005–2007)
• Hellhammer (Jan Axel Blomberg) – rummut (1992) (live)
• Ildjarn (Vidar Våer) – basso (1993) (live)
• Sverd (Steinar Sverd Johnsen) – koskettimet (1994–1995) (live)
• Tyr (Jan Erik Tiwaz) – basso, taustalaulu (1998–2001) (live)
• Charmand Grimloch (Joachim Rygg) – koskettimet, taustalaulu (1998–2001) (live)