Emmi Fock

Emmi Fock syntyi 21. syyskuuta 1898 Leipzigissa Saksassa. Kutsumanimeltä Emmi, alun perin Emma (toinen nimi Elisabeth o.s. Jaeckel, ent. Heldt).[2] Hänen vanhempansa olivat saksalaisia ja muuttivat perheen isän perässä eri puolille Europpaa.[3] Emmi Fockin perhe oli muuttanut Saksasta Turkuun aivan 1900-luvun alussa. Perhe joutui poistumaan maasta sodan vuoksi 1914–1919. Hän jäi valokuvausoppiin Saksaan ja palasi Maarianhaminan kautta vasta vuonna 1922 Turkuun.[2] Asuinpaikkoina olivat Turku 1905–1915, Köln Saksa 1915–1917, Breslau Saksa 1917–1919, Maarianhamina 1919–1920, Tukholma Ruotsi 1920–1922, Turku 1922–1943, Ruotsi 1943–1952, Turku 1952–.[2]

Fock aloitti valokuvausharrastuksen 1910-luvulla. Kävi talouskoulun ja opiskeli samanaikaisesti Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa maalausta Victor Westerholmin opastuksella 1913–1914[2]. Hän kouluttautui valokuvaajan ammattiin työskennellen vuosina 1915–1921 useissa kuvaamoissa Saksassa, Tukholmassa ja Maarianhaminassa.[4] Valokuvaajan koulutuksen hän sai Kölnin taidekoulussa. Fock sai Breslaussa Saksassa oppia valokuvaaja Joseph Wallinalta. Ahvenanmaalla oleskellessaan sai oppia Maarinahaminan ateljeissa. Hän oli Tukholmassa opissa Andréns eftr. valokuvaaja Jean Högstedtillä 1920-1922. Opintomatkan Saksaan Fock teki vuonna 1928.[2]

Ennen omaa ateljeetaan Fock toimi negatiivi- ja positiivikorjaajana Saksassa Kölnissä Photographisches Atelier Strausissa, 1915–1917 sekä Breslaussa positiiviretusoijana Franz Harteltin työpajassa 1917–1918 ja positiivikorjaajana ja esitteiden ja julisteiden tekijänä Ateljee E. Walslebenillä 1918–1919. Hän palasi Suomeen työskennellen ensin Atelier Heliosilla Maarianhaminassa 1919–1920.[2]

Avioiduttuaan 1923 saksalaisen Albert Heldtin kanssa hän ei jättänyt omaa ammattiaan. Vuonna 1931 hän erosi Heldtistä ja solmi seuraavana vuonna avioliiton suomenruotsalaisen aatelissuvun vesan Torsten Fockin kanssa.[4] 

Hän perusti 1922 Turkuun pääasiassa turkulaisten seurapiirien muotokuvaukseen erikoistuneen Atelier Irmelinin. Hän aloitti valokuvauksen Turussa kotiosoitteessaan (elinkeinoilmoitus 1922) ja oli yksi Oy Foto AB:n perustajia 1923 (muita olivat Mauno Rainto ja Victor Wahlström). Fock oli Atelier Irmelin Turku -liikkeen osaomistaja ja liikkeenhoitaja vuosina 1922–1943, myöhemmin Irmelinin pääkuvaaja ja taiteellinen johtaja 1952–1966. Emmi Fock harjoitti yritystoimintaa vuoteen 1943, jolloin hän myi osakkeensa ja lähti Ruotsiin. Kuitenkin hän palasi pääkuvaajaksi ja taiteelliseksi johtajaksi Irmeliniin 1952. Fock työskenteli kuvaamossa aina vuoteen 1966 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle 1966.[2]

Fockin taiteellisesti kunnianhimoisin kuvauskausi oli 1920- ja 1930-luvulla. Myös Atelier Irmelin menestyi hyvin. Fock ryhtyi Suomessa ensimmäisten joukossa kuvaamaan tuotekuvia mainoksiin. Atelier Irmelin tuli tunnetuksi kaupungin merkkihenkilöiden kuvista, mikä nosti kuvaamon statusta.[3] Kuvauskohteina olivat turkulaiset yksityishenkilöt, varietee-tanssin tähdet, näyttelijät, tanssija Mary Wallén. Hän teki muotikuvauksia turkulaisille muotitaloille ja vaatevalmistamoille kuten Silolle, Neoviukselle, Kestilälle sekä Virkkaus- ja Neuletyöt -lehdelle.[2] Lähinnä eri alojen taiteilijoiden muotokuviin (ja näistä Fockin tärkein malli oli turkulainen tanssija Mary Wallén) ynnä muiden glamourkuvien tekemiseen keskittynyt Fock palveli myös tavallisia turkulaisia[1].

Hänen kuvausalanaan oli henkilökuvaus, mainoskuvaus, valokuvataide, erikoisalanaan muotokuvaus, muotikuvaus, alastonkuvaus, tanssikuvaus. Hän seurasi alansa kansainvälisiä virtauksia. Hänen muotikuvissaan oli glamouria ja graafisia elementtejä, taidekuvissa alastomuutta ja aistillisuutta. Hän muokkasi kuvia pimiössä värittäen, sävyttäen ja retusoiden.[2] Fock oli opetellut sekä positiivi- että negatiiviretusoinnin taidon ja oli siinä erittäin taitava. Varsinkin kilpailukuviaan hän retusoi itsetarkoituksellisen näkyvästi piirtäen kuvaan aivan uusia osia kuten olkaimen pukuun tai ilmeikkäitä valoalueita kuvan taustaan.[3]

Elokuvien tähdistä julkaistut valokuvat asettivat uusia odotuksia myös muotokuville. Fockin on katsottu tavoitelleen elokuvatähtien kuvien dramaattista tunnelmaa pehmeäpiirtoisten ja intensiivisten lähikuvien avulla.[3] 

1920- ja 1930-luvut olivat Fockin tuotannon taiteellisesti antoisimmat vuosikymmenet. Taiteista monipuolisesti kiinnostunut valokuvaaja seurasi aktiivisesti kulttuuriympäristöään, opiskelutaustansa vuoksi erityisesti saksalaisen valokuvan kehitystä. Saksalainen oppi-isä Wasleben olikin Fockille tärkeä. Eniten hänen tuotantoonsa on kuitenkin vaikuttanut hollantilaissyntyinen, Ruotsissa vaikuttanut Jan de Meyere (1879–1950) high-key-kuvineen.[1] 

Fockin tyyli ei jäljitellyt puhtaasti vallalla olleita saksalaista ruumiin hallittavuutta taikka pariisilaista "epäsiveellistä" kuvaustapaa. Hänen alastonhahmonsa ovat vapaita ja vahvoja olentoja. Näyttelysalin seinät ovat täynnä toinen toistaan eroottisempia alastomia kehoja, mutta varsinaisen objektin asemaan asettuneita malleja ei löydy (poikkeuksena See back -sarjan makaava nainen vuodelta 1932). Fockin mallit ovatkin aina subjekteja.[1]

Naisen astuminen työelämään ja sen kautta näkyvämmälle paikalle myös julkisuudessa kuvastui aikakauden poikatyttömuodissa, josta Fockin Mira Mar-sarjan kuvatkin (ohessa yksi) käyvät hyvänä esimerkkinä. Sukupuolijakoon tekee poikkeuksen Fockin upea Askner vuodelta 1933.[1]

Fock osallistui ahkerasti koti- ja ulkomaisiin valokuvanäyttelyihin ja sai niistä palkintoja ja kunniamainintoja. Näyttelykuvien joukossa oli myös tuolloin Suomen oloissa harvinaisia alastonaiheita. Vuonna 1930 kuvatun Mira Mar -sarjan kuva, jossa alaston nainen ylväänä kannattelee tamburiinia olallaan osallistui muun muassa Tukholman kansainväliseen valokuvanäyttelyyn 1930 ja Milanon näyttelyyn 1935.[3]

Fock toimi Suomessa Turun kameraseuran jäsenä. Turun kameroiden edustajana hän osallistui useisiin valokuvanäyttelyihin ja kilpailuihin. Taidehallissa 1930 hänellä oli mukana neljä nukvaa Emmi Heldtin nimellä ja kuusi kuvaa Atelier Irmelinin nimellä.[5]

Valokuvaamo Irmeli eli Emmi Fock sai myönteiset arvostelut amatöörien Valokuvaus-lehdessä vuonna 1928.[4] Fock osallistui näyttelyihin Suomen ulkopuolella 1920–1930-luvuilla alastonmallikuvillaan. Hän sai useita palkintoja ja kunniamainintoja valokuvanäyttelyissä ja kilpailuissa muun muassa Japanissa, Yhdysvalloissa ja Saksassa.[2]

Emmi Fockin voidaan katsoa kuuluvan valokuvauksen uuden suunnan edustajiin Suomessa aikana, jolloin valokuva rupesi käyttämään maalaustaiteen perinnöstä poikkeavia, uudenlaisia ilmaisutapoja. Maalaustaiteen perinnöstä poikkeavia uuden suunnan ilmaisutapoja voi löytää esimerkiksi Fockin lähikuvien intensiivisyydestä. Ne korostavat katseen merkitystä tavalla, joka tuo mieleen aikakauden tähtikulttikuvat. Tässä kohtaa näkyy myös Jan de Meyeren vaikutus. Muotokuvien glamourhenki syntyy paitsi mallien asennoista, ilmeistä ja diivamaisen itsetietoista kauneutta korostavista valituista kuvakulmista myös Fockin käyttämästä tekniikasta ja rekvisiitasta. Kansainvälisen elokuvateollisuuden tähtikultti oli tullut osaksi muotokuvaa.[1]

Näyttelyt Taidehallin yhteisnäyttely Helsinki 1930. Minne? Suomalainen valokuvataide 1842-1986, Helsingin Taidehalli 1986. Suomen valokuvataiteen museon perusnäyttely Helsinki 1999. Iris - suomalaisia naisvalokuvaajia 1910-60-luvuilta, Suomen valokuvataiteen museo Helsinki 1992, Lahti 1992, Rauman taidemuseo 1992, Turun kulttuurikeskus 1994. Minihame ja laajakulma - suomalaisen muotivalokuvauksen teemoja, Suomen valokuvataiteen museo Helsinki 2005. Katsoa vai nähdä, Suomen valokuvataiteen museon perusnäyttely Helsinki 2006.[2]

Yksityisnäyttely Kuvan kaunis - Emmi Fockin valokuvia 1920-1930 -luvulta, Turun maakuntamuseo 1997. Glamour, Galleria Zebra Karjaa 1997.[2]

Kuvakokoelmat löytyvät I Turun museokeskuksen valokuva-arkistosta sekä  II Suomen valokuvataiteen museosta Helsingistä sekä III Otavan kuva-arkistosta Helsingistä. IV Yksityisarkistot.[2]

Omat julkaisut Kuvan kaunis. Emmi Fockin valokuvia 1920-1930 -luvulta. Toim. Johanna Frigård, Margareta Willner-Rönnholm. Turun maakuntamuseon näyttelyesite 1998.[2]

Kokoomajulkaisut mm. Valoa ja varjoa - suomalaisia valokuvia (toim. A. Uusikylä ym.). Kameraseura ry Helsinki WSOY 1929; Nordisk fotografi (toim. Helmer Bäckström). Wahlström & Widstrand Stockholm 1937; Elias Saarinen: 25 vuotta naisellisen viehkeyden vaalijana. Kudos Silo Helsinki 1953; Valokuvan taide - Suomalainen valokuva 1842-1992. Toim. Jukka Kukkonen, Tuomo-Juhani Vuorenmaa ja Jorma Hinkka Victor Barsokevitsch-seura ry/VB-valokuvakeskuksen julkaisuja 2, SKS:n toimituksia 559 Helsinki 1992; Valoa 1839-1999 - Otteita suomalaisen valokuvan historiaan. Toim. Jukka Kukkonen, Tuomo-Juhani Vuorenmaa Suomen valokuvataiteen museo Helsinki 1999; Merja Salo: Muodin ikuistajat - muotivalokuvaus Suomessa Taideteollisen korkeakoulun julkaisu B 78 Helsinki 2005; Valokuvan tanssi - Suomalaisen tanssin kuvat 1890-1997 (toim. Hanna-Leena Helavuori ym.). Victor Barsokevitsch-seura ry, Suomen Valokuvataiteen museo & Teatterimuseo Pohjoinen Oulu 1997.[2]

Valokuvaustoiminnan lähdeviitteet Frigård, Johanna: Moderni alaston valokuvassa - Emmi Fockin ja Vilho Setälän alastonvalokuvia 1920- ja 1930-luvun vaihteessa. Pro gradu, Turun yliopiston taidehistorian laitos 1996; Frigård, Johanna: Emmi Fockin muotokuvia tähtien valossa. Sivuainetutkielma, Turun yliopiston elokuva- ja televisiotieteen laitos 2000; Kolsio, Hannele: Moderni nainen kuvassa - muotovalokuvaus ja Emmi Fockin 1920-30-lukujen tuotanto. Pro gradu, Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen laitos 1996; Minihame ja laajakulma -näyttelyn tekstiaineisto www.fmp_fi/muvieras/galleria; Salo, Merja: Muodin ikuistajat - muotivalokuvaus Suomessa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu B 78 Helsinki 2005; Valoa 1839-1999 - otteita suomalaisen valokuvan historiaan (toim. Jukka Kukkonen, Tuomo-Juhani Vuorenmaa). Suomen valokuvataiteen museo Helsinki 1999; Valokuvan taide - suomalainen valokuva 1842-1982 (toim. Jukka Kukkonen, Tuomo-Juhani Vuorenmaa, Jorma Hinkka). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsinki 1992; Valokuvan tanssi - Suomalaisen tanssin kuvat 1890-1997 (toim. Hanna-Leena Helavuori ym.). Victor Barsokevitsch-seura ry, Suomen Valokuvataiteen museo & Teatterimuseo. Pohjoinen Oulu 1997; Valokuvaus 12/1928, 6/1930[2]