Emine Sartlan

Emine Sartlan (Äminä Sırtlanova/Syrtlanoff) syntyi vuonna 1884 Venäjän keisarikunnan Ufan kuvernementissa kenraalimajuri Mäxmüt Şäyexğälievin ja maanomistaja Mäğpärwaz Şäyexğälievan (o.s. Alkina) perheeseen.[1][2]

Sartlanin puoliso oli aatelinen lakimies-poliitikko Ğäliäsğär Sırtlanov. Hän oli puolustanut Suomen autonomiaa duuman muslimiryhmän ja İttifaq âl-Möslimin -puolueen edustajana ja asianajajana. Miehensä äkillisen kuoleman jälkeen vuonna 1912, Eminestä tuli "Pietarin muslimien koulutusyhdistyksen" puheenjohtajana. Hän oli vaikutusvaltainen hahmo Ufan ja Pietarin muslimiyhteisöjen keskuudessa.[1][3][4]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sartlanista tuli Venäjän muslimijärjestöjen keskuskomitean jäsen. Komitean pyrkimyksenä oli avustaa Venäjän joukkoja. Vuoden 1916 kesällä Sartlan toimi sodan eturintamaan lähetetyn Venäjän muslimien ambulanssijunan emäntänä.[3]

Venäjän vallankumouksen jälkeen Sartlan tuli Suomeen. Paikallisen tataariyhteisön keskuudessa hän oli mukana seurakunnan perustamisen alkutaipaleissa. Yhdessä Abdullah Battalin ja Lotfi Ishakin kanssa hän laati seurakunnan säännöt. Tuona aikana teosofiasta kiinnostunut Sartlan oli myös yhteyksissä suomalaisten teosofien kanssa. Sartlan piti luentoja islamin uskosta erinäisille yhdistyksille sekä mainosti palveluitaan musiikinopettajana lehdissä. Hän käytti maassa nimiä "Amina Syrtlanoff", "Emine Sartlan" ja "Amina hanum". (hanım = rouva).[5][6][7][8][9][4][10]

1920-luvun puolivälistä Sartlan asui Pariisissa. Hän muun muassa piti esitelmiä venäläisissä ja ranskalaisissa teosofian yhdistyksissä ja oli sairaanhoitajien liiton hallituksen jäsenenä. Vuosina 1921–1929 Sartlan oli vapaamuurarijärjestön Le Droit Humain jäsen. Vuonna 1929 hänestä tuli venäjänkielisen vapaamuurariyksikön Auroran mestari. Sartlan pysyi jäsenenä vuoteen 1939. Sırtlanovan on sanottu "rinnastaneen teosofian ja vapaamuurariuden". Yksiköiden sulkeutuessa Saksan miehitettyä Ranskan Sartlanin kohtalo jäi tuntemattomaksi.[11][12][13]