Emil Vainio
Enok Emil Palmgren, käytti kirjailijanimeä Enok Emil Vainio (3. tammikuuta 1867 Tampere – 30. syyskuuta 1918 Kööpenhamina) oli suomalainen kirjailija ja liikkeenjohtaja. Hän käytti myös nimimerkkiä Antti Saarela.
Vainio työskenteli kirjapainoalalla faktorina. Hän kustansi ja toimitti Velikulta-nimistä pilalehteä joka ilmestyi 1896–1917 sekä Helsingin Kaiku -viikkolehteä joka ilmestyi 1902–1916. Vainio tuomittiin majesteettirikoksesta vankeusrangaistukseen erään pilakuvan julkaisemisesta. Hän siirtyi ulkomaille koska hänen terveytensä ei olisi kestänyt vankilassa oloa. Vainio oleskeli ensin Norjassa ja sitten Tanskassa jossa hän myös kuoli.
Vainio testamenttasi osan omaisuudestaan rahastoon joka myönsi kirjapainoalan ammattilaisille apurahoja ulkomailla opiskeluun.[1]
Teoksia
- Helsingissä opissa ynnä muita kertoelmia. WSOY 1889
- Syvistä riveistä. Kansankirjailijaimme novellikokoelma. WSOY 1890 (sisältää Vainion novellin Selman hääpäivänä)
- Nurhosen jälk. & Kumpp, Antti Saarelan päiväkirjamuistelmia. Otava 1902 (nimimerkillä Antti Saarela)
- Vallankumousliike Venäjällä : kuvitettu katsaus vuoden 1905 tapahtumiin. 1906
- Vapausliike viikolta : kuvia suurlakon ajalta Suomessa marraskuun ensi viikolla 1905. 1906 (Kirjan digitoitu versio (Työväenliikkeen kirjasto : Digitaalinen arkisto))
- Kuoleman kynnyksellä, novelleja. Kirja, Helsinki 1912 (nimimerkillä Antti Saarela)
- Miina ja minä, tittelipainos, myös nimellä Kuoleman kynnyksellä. 1912 (nimimerkillä Antti Saarela)
Lähteet
- Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive).
- Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografia - Enok Emil Wainio (Arkistoitu – Internet Archive).