Emil Streng
Emil Edvard Streng (8. huhtikuuta 1838 Turku – 22. joulukuuta 1911 Helsinki) oli suomalainen oikeusoppinut ja lyhyen aikaa senaatin talousosaston varapuheenjohtaja.[1]
Emil Strengin vanhemmat olivat hovioikeuden vahtimestari Emanuel Streng ja Gustava Charlotta Lindman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1856 Viipurin kymnaasista, suoritti tuomarin tutkinnon 1862 ja sai varatuomarin arvon 1864.[2] Venäjän kielen taitoisena hän loi virkauran ensin Suomen asiain komiteassa Pietarissa 1866–1887, oli sitten 1887–1897 senaatin oikeusosaston jäsenenä ja Turun hovioikeuden presidenttinä 1897–1905.[1] Hän oli myös jäsenenä 1890 asetetussa kenraalikuvernööri Heidenin johtamassa riitaisassa komiteassa, joka yritti laatia esitystä Suomen hallitusmuodosta. Strengin ura huipentui, kun hänet 1905 nimitettiin senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi toisiin tehtäviin siirtyneen Constantin Linderin seuraajaksi. Myöntyväisyyslinjan edustajana hän joutui kuitenkin eroamaan jo kahdeksan kuukautta myöhemmin suurlakon muutettua maan poliittisen asetelman.
Emil Strengin poika oli juristi, asianajaja ja Kuopion pormestari Rudolf Streng.[3]
Lähteet
- Kristiina Kalleinen: ”Streng, Emil”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 346–347. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. / Teoksen verkkoversio (viitattu 20.5.2011).