Emil Ketterer
Emil Ketterer (6. elokuuta 1883 Titisee-Neustadt, Saksa – 23. joulukuuta 1959 München, Länsi-Saksa) oli saksalainen yleisurheilija, joka kilpaili kesäolympialaisissa Tukholmassa vuonna 1912. Myöhemmin hänestä tuli myös natsi ja SA-Obergruppenführer. Ketterer työskenteli lääkärinä ja töihinsä kuului muun muassa eutanasian hyväksyminen ja edistäminen natsihallinnon aikana.
Ketterer syntyi Neustadtissa ja opiskeli sisätauteja ja liikuntalääketiedettä Ludwig Maximilianin yliopistossa Münchenissä. Kesäolympialaisissa 1912 hänet hylättiin 100 metrin kilpailun ensimmäisellä kierroksella, koska hän ei voinut loukkaantumisen vuoksi viedä suoritusta loppuun.
Ketterer osallistui ensimmäiseen maailmansotaan yleislääkärinä Baijerin armeijassa. Sodan jälkeen hän liittyi Bayerische Volksparteihin (BVP, Baijerin kansanpuolue) ja osallistui Freikorpsin yhteenottoihin Münchenin neuvostotasavallan kukistamiseksi. Reichskriegsflaggen-järjestön jäsenenä hän osallistui myös Hitlerin oluttupavallankaappaukseen, ja siitä hänet palkittiin Verisellä ansiomerkillä. Vuonna 1931 hän liittyi natsipuolueeseen (nro 697) ja vuonna 1931 SA:han, jossa hän työskenteli sen terveyspalvelujen johtajana vuoteen 1937 asti.
Ketterer kuoli 1959 Münchenissä 76-vuotiaana. Hänen tyttärensä Waltrude Schleyer (1916–2008) avioitui SS-upseeri Hanns Martin Schleyerin, joka kohosi sodan jälkeen Saksan liittotasavallan työnantajaliiton puheenjohtajaksi ja joutui Punaisen armeijakunnan kaappaamaksi ja surmaamaksi 1977.
Lähteet
- Dirk Bitzer, Bernd Wilting: Stürmen für Deutschland – Die Geschichte des deutschen Fußballs von 1933 bis 1954. Campus Verlag 2003, ISBN 359337191X (saksaksi)
- Nils Havemann: Fussball unterm Hakenkreuz: Der DFB zwischen Sport, Politik und Kommerz. Campus Verlag, Frankfurt am Main 2005, ISBN 3593379066 (saksaksi)
- Winfried Süß: Der „Volkskörper“ im Krieg. Gesundheitspolitik, Gesundheitsverhältnisse und Krankenmord im nationalsozialistischen Deutschland 1939-1945. Oldenbourg, München 2003, ISBN 3-486-56719-5. (saksaksi)