Émile Brugsch
Émile Charles Adalbert Brugsch tai Emil Karl Albert Brugsch (24. helmikuuta 1842, Berliini – 14. tammikuuta 1930, Nizza) oli saksalainen egyptologi. Egyptin valtio palkitsi Brugschin tämän ansioista egyptologian ja Kairon egyptiläisen museon hyväksi beyn ja paššan arvonimillä.[1]
Kairon egyptiläisen museon konservaattorina
Émilellä oli vanhempi veli, Heinrich Karl Brugsch, jonka jalanjälkiä hän seurasi liittyessään apulaiseksi tämän kaivauksille Egyptissä 1870. Myöhemmin Émile Brugsch työskenteli Marietten ja Masperon alaisuudessa ensin Bulaqin museon, sittemmin sen seuraajan Kairon uuden Egyptiläisen museon konservaattorina yli neljäkymmentä vuotta jääden eläkkeelle 72-vuotiaana 1. tammikuuta 1914.[1]
Deir el Bahrin hautalöytö
Émile Brugschin uran huippuhetki osui vuoteen 1881, jolloin hän Egyptin muinaismuistojen viraston edustajana pelasti yli neljäkymmentä uuden valtakunnan aikaista kuninkaallista muumiota Deir el Bahrin läheltä Luxorista löytyneestä kätköstä (hauta DB320), jonne hänet vei paikallinen haudanryöstäjä Mohammed Abd el Rassul. Löydettyjen kuningasvainajien joukossa oli Ramses II:n muumio. Brugsch harrasti valokuvausta, ja Gaston Masperon hautalöydöstä 1881 julkaisemassa kirjassa La Trouvaille de Deir-el- Bahari olevat muumiokuvat ovat hänen käsialaansa.[1]