Emil Hagelberg

Hän kävi seitsemän luokkaa Kotkan ruotsalaista yhteiskoulua ja suoritti yksityisesti kahdeksannen luokan Viipurin ruotsalaisessa lyseossa vuonna 1921. Hän suoritti Sotakorkeakoulun komentajakurssin vuosina 1925–1926 ja oli Kuunteluoppilaana Sotakorkeakoulussa vuosina 1933–1935.[1][2]

Havainnekuva M.G.K:n miehistä (Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppania) Riianlahdelta vuoden 1916 rintamaoloista.

Hän liittyi yhtenä joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 5. heinäkuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppaniaan 10. syyskuutakuuta 1915 ja edelleen pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti Libaussa vuonna 1917 sotakoulun A-kurssin.[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Raudussa ja rajaseudulla.[1][2]

Hän palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jolla myöhemmin oli nimet Pohjolan jääkäripataljoona ja Kajaanin sissipataljoona, missä hän toimi konekiväärikomppanian päällikkönä. Hänet siirrettiin 5. helmikuuta 1920 Käkisalmen läänin rykmentin II pataljoonan komentajaksi ja edelleen 20. huhtikuuta 1921 Karjalan kaartin rykmentin III pataljoonan komentajaksi (toimi rykmentinkomentajan sijaisena vuosina 1926–1927). Savon prikaatin I pataljoonan komentajaksi hänet siirrettiin 27. toukokuuta 1927 ja Savon jääkäripataljoonan komentajaksi 25. syyskuuta 1930 sekä Karjalan kaartin rykmentin komentajan apulaiseksi 1. heinäkuuta 1933. Uudenmaan rykmentin I pataljoonan komentajaksi hänet nimitettiin 21. lokakuuta 1935.[1][2]

Talvisotaan hän osallistui Jalkaväkirykmentti 22:n komentajana (nimi muutettiin myöhemmin Jalkaväkirykmentti 9:ksi) ja osallistui taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän toimi 13. Prikaatin komentajana. Jatkosotaan hän osallistui Jalkaväkirykmentti 13:n komentajana. Hän kaatui Varloissa Itä- Karjalassa tarkoituksenaan johtaa vastaiskua vihollisen asemiin, jota hän ei kerinnyt toteuttamaan, koska hän joutui vihollisen lentohyökkäyksen kaatamaksi.[3] Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen sankarihautaan.[2]

Hän toimi Jääkäriprikaatin kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1920 ja 2. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1926.[1][2]

Urheilijan ura

Hän osallistui olympiakisoihin nykyaikaisessa 5-ottelussa Antwerpenissä vuonna 1920 ja Pariisissa vuonna 1924.[1][2] Antwerpenissä hän sijoittui kilpailun seitsemänneksi.[4]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 10. tammikuuta 1916 Gewehrführer 31. toukokuuta 1917 Yliluutnantti (Kapteeni) 11. helmikuuta 1918 Majuri 16. toukokuuta 1921 Everstiluutnantti 6. joulukuuta 1927 Eversti 1941		Vapaudenristi 1. lk. Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. soljen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. ritarimerkki Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Preussin 2. lk. Rautaristi Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Haavio, Martti: Me Marssimme Aunuksen teitä – Päiväkirja sodan vuosilta 1941 – 1942. WSOY: Porvoo 1969.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.