Professori

Professorin odotetaan tekevän tutkimustyötä, jonka lisäksi tehtäviin kuuluu opettaminen. Tutkimuksen tavoitteet ja tekotavat vaihtelevat aloittain; luonnontieteiden metodit poikkeavat selvästi esimerkiksi yhteiskuntatieteiden menetelmistä. Tekniikan alueella on myös huomattavan paljon tutkimusta, jossa yritysmaailma on mukana. Tutkimuksen rahoitus on yleensä haettava yliopiston ulkopuolisista lähteistä. Suomessa tällaisia ovat muun muassa Suomen akatemia ja Tekes. Myös erilaiset säätiöt rahoittavat tutkimusta. Tutkimukseen liittyy julkaisuiden tekeminen sekä toimiminen lehtien ja konferenssien ohjelmatoimikunnissa.

Professorit opettavat tyypillisesti maisteri- ja jatko-opintotason kursseja, koska näissä on lähin tuntuma tutkimukseen. Vaikka tavallisesti kandidaattitason opetuksesta pääosin huolehtivat yliopisto-opettajat ja lehtorit, professorit vastaavat opintokokonaisuuksien sisällöstä. Professorien opetustehtäviin kuuluvat myös opinnäytetöiden ohjaukset ja arvioinnit. Tutkimusprofessoreilla ei aina ole opetusvelvollisuutta, mutta he voivat silti ohjata opinnäytetöitä.

Opetus- ja tutkimustehtävien lisäksi professoreilla on usein hallinnollisia tehtäviä.

Yleensä yliopistojen professorit ovat suorittaneet tohtorin tutkinnon, mutta tämä ei ole ehdoton edellytys – erityisesti taiteellisilla aloilla, joissa valinta tapahtuu taiteellisten näyttöjen perusteella, on professoreita, joilla ei ole tohtorintutkintoa. Eri yliopiston pätevyysmäärittelyt ovat yleensä hyvin samankaltaisia ympäri maailman, vaikka niissä voi olla painotuseroja yliopiston tai tehtävän luonteen takia. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa professorin tehtävään valittavalta edellytetään nykyisin tohtorin tutkintoa, korkeatasoista tieteellistä pätevyyttä, kokemusta tieteellisen tutkimuksen johtamisesta, kykyä antaa korkeatasoista tutkimukseen perustuvaa opetusta ja ohjata opinnäytteitä, sekä näyttöjä edustamansa tutkimusalan kansainvälisestä yhteistyöstä.[2] Professorilta voidaan vaatia myös käytännön kokemusta alaltaan. Taiteiden alalla tieteellisen tutkimuksen asemasta arvioidaan taiteellista toimintaa.

On huomattava, että pätevyys arvioidaan aina haettavan professuurin kuvausta vasten. Arvioinnin tekevät yleensä yliopiston ulkopuoliset henkilöt, joilla on professorin pätevyys.

Suomessa on yli 2 300 professoria ja yli 600 apulaisprofessoria (2021–2022).[3]

Professorin nimike ei ole kaikissa maissa yhtä selkeästi yliopiston ylimpään opetus- ja tutkimustehtävään liitetty kuin Suomessa. Joitakin epävirallisia tai osittain suosittuja käännöksiä:

• engl. (full) professor – professori
• engl. associate professor – apulaisprofessori[4]
• engl. assistant professor – yliassistentti (Tieteentekijöiden liiton suositus)[4]

On huomattava, että näidenkin nimikkeiden merkitys vaihtelee englanninkielisten maiden kesken, jopa maiden sisällä. Hieman tulkinnasta riippuu, voisivatko engl. reader tai engl. senior lecturer tarkoittaa vanhempaa tutkijaa, apulaisprofessoria tai yliopistonlehtoria. Joka tapauksessa ne viittaavat juuri professorin alapuolella olevaan korkeaan asemaan yliopistossa.

Joissakin maissa, kuten Saksassa, professorin nimikettä käyttävät myös ammattikorkeakoulujen yliopettajaa vastaavassa tehtävässä olevat henkilöt. Koska ammattikorkeakoulu (saks. Fachhochschule) käännetään usein university of applied sciences, tämä voi aiheuttaa sekaannusta.

Yleisesti ottaen yliopistossa oleva professori ilman määreitä viittaa samantasoiseen tehtävään kuin Suomen professori. Määreiden merkitys riippuu maasta ja joskus yliopiston iästäkin, joten käännösten kanssa on syytä olla varovainen. Lisäksi sana on joissain maissa käytössä kohteliaana puhuttelumuotona kenestä tahansa opettajasta ja esimerkiksi ranskan sana professeur tarkoittaa opettajaa ottamatta kantaa siihen, onko kyseessä ala-asteen vai yliopiston opettaja.

Professorin virka eli professuuri oli ainoa valtion virka, jonka täyttämisestä oli oma yksityiskohtainen lakinsa.[5] Professorin virantäyttöasiat saattoivat käytännössä muodostua monimutkaisiksi ja kestivät jopa useita vuosia. Nopeimmillaankin ne kestivät yleensä vähintään puoli vuotta. Vuoden 2010 yliopistolainuudistuksessa virantäyttölaki kumottiin ja virat muutettiin työsuhteiksi, yhtenä perusteena nopeuttaa professuurien täyttämistä. Jatkossakin professorin työtehtävää hakeneista pitää pyytää vähintään kahden asiantuntijan mielipide. Muuten täyttöprosessi voi vaihdella jonkin verran yliopistojen kesken.

Perinteinen käytäntö on ollut, että johtavalla professorilla on ollut ns. oppituoli, jonka haltijana hän on vastannut tietyn alan opetuksesta ja tutkimuksesta yliopistossa. Muut samassa yksikössä olevat professorit tukivat tätä toimintaa, ja olivat siis apulaisprofessoreita. Myös täysiä ”ylimääräisiä” tai henkilökohtaisia professoreita voi olla samalla oppialueella, mutta oppituolin haltija oli silti alan johtava professori. Tämäntyyppinen käytäntö on vieläkin olemassa monissa maissa.

Suomessa viimeinenkin jäänne edellä olevasta käytännöstä poistui vuonna 1998, kun apulaisprofessuurit lopetettiin 1. elokuuta, ja käyttöön jäi useiksi vuosiksi vain professorin nimike. Samalla luovuttiin käytännöstä, jossa professorit nimitti tasavallan presidentti ja professorien nimittäminen siirtyi kokonaan yliopistolle. Apulaisprofessorien nimittäminen oli aiemminkin ollut yliopiston vastuulla. Apulaisprofessorin nimike tuli uudelleen käyttöön urapolun myötä.

Professorin tehtävä voi olla myös osa-aikainen.

Pääartikkeli: Professori (arvonimi)

Professori on myös useissa maissa käytössä oleva arvonimi tai opettajan nimitys.

Professori emeritus (myös muodossa emeritusprofessori) eli täysinpalvellut professori on professuurista eläkkeelle jäänyt miesprofessori. Eläkkeelle jääneestä naisprofessorista käytetään nimitystä professori emerita. Latinankieliset määreet emeritus ja emerita ovat epävirallisia, ja niitä on tarpeen käyttää vain, jos titteliin yhdistetään oppiaine, eläkkeellä olevan professorin erottamiseksi virassa istuvasta professorista. Muutoin pelkkä ”professori” on titteliksi riittävä myös eläkkeellä olevasta professorista.

Vuonna 1968 perustettu Taiteen keskustoimikunta nimitti viiden vuoden määräaikaiseen virkasuhteiseen taiteilijaprofessorin virkaan eteviä luovaa työtä tekeviä taiteilijoita. Taiteilijaprofessorin virassa saattoi olla enintään kymmenen henkilöä vuosittain. Vuoden 2010 lakimuutoksella taiteilijaprofessorin virat muutettiin taiteilija-apurahoiksi. Taiteilijaprofessorin nimikettä voi kuitenkin käyttää kymmenvuotisen apurahan saaja. Taiteilija-apurahat myöntää opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Taiteen edistämiskeskus.[9]

• Akatemiaprofessori
• Professoriliitto

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Professori Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Professori Wikisitaateissa
• Veli-Matti Autio, Professorin viran ja arvon kehitys Suomessa