Emanuel Kanajärvi

Kanajärvi syntyi hyvin vaatimattomiin oloihin Hämeen syrjäiseen korpeen Kanajärven taloon. Kotitilalla elämä oli vaatimatonta. Kivisten peltojen tuotto oli hyvin vähäistä, ja keskeisin elanto ja veronmaksukyky tulivat kalastamisesta. Kanajärven äiti oli perinyt pitkään suvun hallussa olleen tilan vanhemmiltaan. Puolisokseen hän otti itseään huomattavasti vanhemman torpparin pojan ja rengin.

Tila siirtyi vanhemmilta Kanajärvelle, joka maksoi sisaruksilleen sisarosuudet ja uudisti tilaa tuottavaksi yksiköksi. Peltoja raivaamalla hän pystyi parantamaan rehutilannetta ja siten reilusti kaksinkertaistamaan sekä lypsykarjan että hevosten määrän. Ajan myötä tila kuitenkin rappeutui sekä Kanajärven fyysisen heikkouden ja uupumuksen että myös maataloudelle epäsuotuisten säiden takia. Elettiinhän niin sanottuihin suuriin nälkävuosiin johtaneita heikkojen satojen aikaa.

Kanajärven vanhemmat olivat Maria Kristiina, joka oli perinyt talon vanhemmiltaan, ja naapurikylästä rengiksi tullut torpparinpoika Matti Jaakonpoika, jotka avioituivat ja saivat viisi lasta. Vanhin heistä, Emanuel Kanajärvi avioitui orpantyttären Eeva-Stiina Rimminpään kanssa vuonna 1831. Kanajärven kotitila on yksityisenä museona ja sitä on kunnostettu.[2]

Lukemaan Emanuel Kanajärvi oppi, lukuisten muiden tuon ajan nuorten tavoin, oman äitinsä opastuksella. Samalla hänessä syttyi myös kiinnostus kirjoihin. Varhaisin tunnettu kirjahankinta, jossa on hänen omakätinen nimikirjoituksensa, on vuodelta 1819. Kymmenessä vuodessa olikin kertynyt merkittävä kokoelma kirjoja, jotka olivat eri tavoin hankittu kaupungeista. Kyseessä ei ollut pelkästään uskonnollinen kirjallisuus, joka tuolloin oli pääsääntöisesti kotien kirjallisuutta, vaan mukaan mahtui maallisiakin kirjoja, historiaa ja niin edelleen.

Aluksi kirjoja hankittiin luettavaksi, mutta myöhemmin kirjojen hankkimisesta muodostui itsetarkoitus ja keräily. Tätä kautta hän tutustui Kirja-Mattiin eli Matti Pohtoon, jolla oli oma kammari Kanajärven talossa. Kanajärvelle Pohto kuljetti omat arvokkaat kirjansa pakoon niin sanottua itämaista sotaa.

Kanajärvi oli hyvin tarkka kirjoistaan ja säilytti niitä hyvin. Kuitenkin hän lahjoitti Kalvolan kirkolle 1861 perustettuun kirjastoon kohtalaisen kirjakokoelman, josta tuli tavallaan uuden kirjaston peruskokoelma. Kanajärven kirjakokoelma myytiin vuonna 1908 Helsingin yliopiston seminaarikirjastolle. Kokoelmaan kuului 650 teosta ja 72 vuosikertaa sanomalehtiä. Myöhemmin tämä kokoelma on hajonnut, joten sen todellisesta sisällöstä tiedetään sangen vähän. Kaikki kokoelman teokset olivat joka tapauksessa suomenkielisiä.

Emanuel Kanajärvi osallistui kotipitäjänsä yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän otti osaa pitäjänkokouksiin. Lisäksi hän toimi kuudennusmiehenä oman alueensa piiritarkastajana. Hän oli myös köyhäinhoitolautakunnan ja lainamakasiinin hoitokunnan jäsen.[1]

Suurten nälkävuosien seurauksena tulivat nälkä ja erilaiset kulkutaudit, ja tällaiseen lavantautiepidemiaan myös Emanuel Kanajärvi kuoli 2. kesäkuuta 1868; hänen puolisonsa oli kuollut edellisenä päivänä. Poika Heikki eli vuodet 1838–1872.[1]

• Appelqvist Walter: Emanuel Kanajärvi Kirjamies ja korvenraivaaja, 1964

• Kanajärven talo, Museovirasto