Emanuel Filibert

Emanuel Filibert (ransk. Emmanuel Philibert, ital. Emanuele Filiberto; 8. heinäkuuta 1528 Chambéry, Savoiji – 30. elokuuta 1580 Torino, Savoiji) oli Savoijin herttuakunnan herttua vuodet 1553–1580.

Emanuel Filibert

Emanuel Filibert oli Kaarle III:n ja Portugalin prinsessan Beatricen ainoa jälkeläinen, joka eli aikuisuusikään asti. Hänen äitinsä oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Kaarle V:n käly. Emanuel Filibert taistelikin Kaarlen joukoissa sodassa Frans I:n Ranskaa vastaan.

Vuonna 1553 Emanuel Filibertistä tuli Savoijin herttua isänsä kuoleman jälkeen. Tämä oli kuitenkin käytännössä vain kunnianimi, sillä suurin osa perintömaista oli ollut Ranskan valtaamana vuodesta 1536 lähtien. Hän jatkoi Habsburgien palveluksessa toivoen saavansa takaisin maat Ranskalta. Emanuel Filibert toimi Espanjan Filip II:n alaisuudessa Alankomaiden käskynhaltijana 1555–1559. Hän johti roolissaan Espanjan invaasiota Ranskan pohjoisosiin ja johti joukkonsa merkittävään voittoon St. Quentinin taistelussa elokuussa 1557.

Cateau-Cambrésis'n rauhan jälkeen Emanuel Filibert sai ruhtinaskuntansa takaisin ja nai Berryn herttuattaren Margaratin, joka oli Ranskan kuningas Henrik II:n sisko. Heidän ainoa lapsensa oli tuleva Savoijin herttua Charles Emmanuel I.

Hallitsijana Emanuel Filibert käytti aikaa saavuttaakseen takaisin ne asemat, jotka menetti raskaassa sodassa Ranskaa vastaan. Taitavana taktikkona hän käytti hyväkseen monia Euroopan kahinoita ja sai takaisin alueita Ranskalta ja Espanjalta, joihin kuului myös Torino, jonne hän siirsi pääkaupunkinsa Chambérystä. Samalla hän korvasi latinan herttuakunnan virallisena kielenä italialla.

Emanuel Filibert kuoli Torinossa vuonna 1580 ja hallitsijaksi nousi hänen poikansa Charles Emmanuel I.