Elster-jääkausi
Elster-jääkausi (Alpeilla Mindel-jääkausi, Englannissa Anglian, Yhdysvalloissa Kansan) oli laaja, kolmanneksi viimeinen kvartäärikauden jääkausi noin 475 000–370 000 vuotta sitten. Kausi oli sama kuin merenpohjan kerrostumien kylmä kausi MIS 10. Elsterin jäätikkö levisi huomattavasti laajemmalle kuin viime jääkauden mannerjäätikkö. Jää peitti Englannissa Lontoon, mutta jätti Britteinsaarten eteläisimmät osat jäättömäksi. Keski-Euroopassa ulottui etelässä aivan Dresdenin lähelle, ja idempänä Moskova oli jään peitossa ja jään raja kulki hieman Jekaterinburgista (Sverdlovskista) pohjoiseen.[1]
Ajanjakso | Alijakso | Epookki | Milloin oli, miljoonaa vuotta sitten |
---|---|---|---|
Neogeeni | Pleistoseeni | Holstein-interglasiaali | 0,37 - 0,40 |
Elster-jääkausi | 0,37 - 0,48 | ||
Cromer-kausi | 0,48 - 0,85 |
Englannista hävisi ihmisasutus Elster-kaudella. Elster-jääkaudella oli 2–3 hyvin kylmää vaihetta. Euroopassa eli Elster-jääkaudella nykyihmisen alkeellisempia edeltäjiä, ehkä Heidelbergin ihmisiä. Elster-jääkautta edelsi Cromer-lämpökausi ja se päättyi Holstein-lämpökauteen.
Elster
Elster-jääkausi jakautuu luultavasti kahteen tai kolmeen päävaiheeseen, joiden aikana jäätikkö levisi laajalle. Jäätä oli jopa noin 52° leveysasteella.
Jää oli karkeasti ottaen linjalla Lontoo- Dresden- Etelä-Puola- Kazan. Jekaterinburg- Irtyshin ja Tobolin haara.[2]
Jää ulottui Cornwallin ja Devonin pohjoisrannikolle ja maalla Bristoliin. Jää eteni Etelä-Englantiin Walesin vuorille syntyneestä jäätiköstä ja Skotlannista. Jää muovasi kokonaan toisenlaiseksi Etelä-Englannin maisemia.
Englannin ja Irlannin eteläisimmät osat osa jäivät jäättömäksi, vaikka pohjoisosat jäätyivät ja jää eteni Thamesille asti. Jään reuna kulki Lontoosta Alankomaiden Leeuwardeniin, sieltä Hannoveriin, Magdeburgiin, Erfurtiin, Dresdeniin ja Chemnitziin Saksassa, josta Ivano-Frankivskiin ja Vinnytsiaan ja Shostkaan Ukrainaan, Venäjällä linjaa Orel-Rjazan-Kazan-Sverdlovsk-Tobolsk-Nižnevartovsk.
Euroopasta on löydetty Homo erectus-tyyppisten alkuihmisten jäänteitä. Nämä alkeelliset ihmiset valmistivat käsikirveitä.
Tällä kaudelle lienee ilmestynyt jääkarhu Ursus maritimus.[3]
Kautta vastaa paleoklimatologiassa happi-isotooppivaihe MIS 12. Elster-jääkaudella syntyi Italian ns. Sicilian II-rantaviiva.
Ester-jääkautta edelsi Cromer-lämpökausi eli MIS 13 noin 500 000 vuotta sitten. Tätä jääkautta seurasi Hostein-lämpökauden jälkeen hieman tutumpi Saale-jääkausi, joka hävitti suurimman osan Elsterin moreeneista.
Elsterin ajoitus
Keskipleistoseenille sijoittuvan Elsterin ajoituksesta on erilaisia näkemyksiä. Yleensä ollaan sitä mieltä, että Elsterin kylmin vaihe oli 475 000–420 000 vuotta sitten. Ajoitus perustuu mm moreenien ajoitukseen epätarkalla termoluminesenssilla ja vertailuihin merenpohjan happi-isotooppikäyriin. Eri lähteissä on erilaisia tietoja siitä, miten Elsterin ja Saalen ajoitukset menevät. Kansan-jäätiköityminen oli Amerikassa 410 000–380 000 vuotta sitten. Erään näkemyksen mukaan kausi jakautuu viiteen jäätiköitymiseen, muttei sisällä yhtään interglasiaalia (ts. ei ulotu yli 100 000 vuotta pitkäksi) kuten Saale.
Elster-jääkauden jako
- "Elster I"? eli Sanian 1, "Jäätikkö A" (Glacial A, Glazial A), MIS16 627000–592000 vuotta sitten, mahdollisesti sama kuin Günz Alpeilla
- Elster-jääkauden eli Mindelin alkuvaihe 475 000–456 000
- Roter Ton von Bilshausen
- Gelkenbach-interstadiaali???
- Elsterin jäätiköityminen (Elster 2) 456 000–386 000
- Vanha Elster n. 435 000
- Nuori Elster n. 393 000
- Elsterin päätösvaihe 386 000–370 000
Elsteriä edelsi jääkausia ja lämpökausia käsittävä Cromer-kompleksi, joka oli 850 000–475 000 vuotta sitten.
Elsteriä vastaa Englannissa Anglian-jäätiköityminen kolmessa eri jaksossa:
- Gunton
- Corton
- Lowestoft
Elsterin vaiheita Saksassa
Noin 65000 vuotta kestäneen Elster-huippujäätiköitymisen kausia Saksassa.
- Markranstädt-vaihe, kylmä
- Miltitz-intervalli, lauha
- Zwickau-vaihe, jäätiköityminen, Thüringenissa Erfurt-vaihe,
- 'Elsterspätglazial, Elsterin huippu 15000 vuotta, minkä jälkeen kolme interstadiaalia
- Esbeck-Interstadial,
- Offleben II-interstadiaali
- Offleben I-interstadiaali
Elsterin eläimistöä
Kaudelle olivat yleisiä mm. aromammutti ja suorasarvinen hirvi. Villasarvikuono ilmestyi Elsterin alussa viimeistään 460000 vuotta sitten Eurooppaan, lienee kehittynyt Himalajan vuorilla[4]. Noin 400000 vuotta sitten kehittyi Koillis-Siperiassa villamammutti[5].
- Archidiskodon meridionalis / Palaeoloxodon antiquus metsänorsu
- Mammuthus trogontherii / M. primigeniud aromammutti/mammutti
- Dicerorhinus kirchbergensis metsäsarvikuono
- Coelodonta antiquus villasarvikuono
- Elasmotherium sibiricum siperiansarvikuono
- Equus spec. hevonen
- Cervus elaphus = C. acoronatus punahirvi
- Megaloceros savini / M. giganteus jättiläishirvi
- Praemegaceros verticornis arohirvi
- Capreolus suessenbornensis / C. capreolus metsäkauris
- Alces latifrons / A. alces leveäotsahirvi
- Rangifer arcticus / R. tarandus peura
- Praeovibos priscus / Ovibos moschatus myskihärkä
- Bison schoetensacki / Bison bonasus metsävisentti
- Bison priscus arovisentti
- Crocuta crocuta täplähyeena
- Panthera pardus leopardi
- Gulo schlosseri / G. gulo ahma
- Cuon priscus / C. alpinus vuorisusi
- Vulpes vulpes kettu
- Ursus deningeri / U. spelaeus alkuluolakarhu (saks. Mosbacher Bär) / luolakarhu
Elsteriä edeltävät jää- ja lämpökaudet
Vanhempien jääkausien jaotukset ja ajoitukset ovat olleet hyvin kiistanalaisia. Erään arvion mukaan jäätiköt olisivat levinneet laajalle 800 000 vuoden aikana 10 kertaa, kaksi kertaa Veiksel-kaudella.
Katso myös
Lähteet
- Thomas Litt, Karl-Ernst Behre, Klaus-Dieter Meyer, Hans-Jürgen Stephan und Stefan Wansa: Stratigraphische Begriffe für das Quartär des norddeutschen Vereisungsgebietes. Eiszeitalter und Gegenwart (Quaternary Science Journal), 56(1/2): 7-65, Hannover 2007 ISSN 0424-7116, doi:10.3285/eg.56.1-2.02
- Leopold Benda (Hrsg.): Das Quartär Deutschlands. 408 S., Borntraeger, Berlin Stuttgart 1995 ISBN 3-443-01031-8
Viitteet
- Tage Nilsson, Phe pleistocene, kartta Fig 12.3 s 170
- Tage Nilsson, the Pleistocene sivu 170
- Tage Nilsson, The Pleistocene, sivu 471
- Tieteen Kuvalehti 8/2009, sivu 18
- National Geographic Suomi, Nro 5 2009, 28.5-24.6. kansiteksti Mammutti kloonaamalla henkiin?, artikkeli Ainutlaatuinen raportti: Lähes täydellisenä säilynyt mammutti tuo tutkijoille kiinnostavia terveisiä 40000 vuoden takaa, sivu 15, teksti Tom Mueller