Elokuvavuosi 1982

Tässä artikkelissa käsitellään vuoden 1982 aikana julkaistuja elokuvia ja elokuvamaailman merkittäviä tapahtumia.

Elokuvavuodet
1972 • 1973 • 1974 • 1975 • 1976 • 1977 • 1978 •   
1979 • 1980 • 1981 – 1982 – 1983 • 1984 • 1985 •
   1986 • 1987 • 1988 • 1989 • 1990 • 1991 • 1992
Vuodet
1979 • 1980 • 1981 – 1982 – 1983 • 1984 • 1985

Suomen elokuvatilastoja 1982

Suomalaiset kävivät elokuvateattereissa vuonna 1982 kaikkiaan noin yhdeksän miljoonaa kertaa, kun vuonna 1981 luku oli ollut 9,4 miljoonaa. Keskimäärin kukin suomalainen kävi elokuvissa 1,89 kertaa. Vuoden lopussa Suomessa oli 357 elokuvateatteria, jotka järjestivät vuoden 1982 aikana yhteensä 164 000 näytöstä. Teattereissa kiersi 1 669 eri elokuvaa. Ensi-iltaelokuvia tuotiin teattereihin 214, ja niistä oli suomalaisia 19.[1]

Suomen katsotuimmat 1982

Suomessa eniten teatterikatsojia saaneet elokuvat vuonna 1982 olivat:[2]

  1. E.T. (1982), 699 260 katsojaa
  2. Uuno Turhapuro menettää muistinsa (1982), 572 488 katsojaa
  3. Ajolähtö (1982), 175 095 katsojaa
  4. Ranskalaisen luutnantin nainen (1981), 174 932 katsojaa
  5. Natsat (1981), 172 470 katsojaa
  6. Kissaihmiset (1982), 168 276 katsojaa
  7. Kultalampi (1981), 157 182 katsojaa
  8. Kanuunankuularalli (1981), 140 250 katsojaa
  9. Mad Max 2 – asfalttisoturi (1981), 132 762 katsojaa
  10. Punaiset (1981), 126 961 katsojaa

Kotimaiset elokuvat 1982

Keväällä ensi-iltaan tuotu Mikko Niskasen Ajolähtö sai kiitettävästi katsojia, mutta muut 13 suomalaista ensi-iltaelokuvaa huomattavasti vähemmän – poikkeuksena Uuno Turhapuro menettää muistinsa, joka keräsi jo kuudessa viikossa 280 000 katsojaa ja nousi vuoden toiseksi katsotuimmaksi. Mainittujen jälkeen eniten teatterikatsojia (vuonna 1982 ja sen jälkeen) ovat vuoden kotimaisista ensi-iltaelokuvista saaneet Ulvova mylläri (126 477), Kuningas jolla ei ollut sydäntä (103 100), Likainen tusina (81 642) ja Arvottomat (70 214).[2][3]

Lokakuun 1982 Helsingin Sanomissa Helena Ylänen ja elokuvatutkija Sakari Toiviainen keskustelivat vuoden 1982 kotimaisista ensi-illoista ja Suomen elokuvan tilasta laajemminkin otsikolla ”Voisiko suomalaisessa elokuvassa olla jotain vikaa?”. Toiviainen näki ongelmana muun muassa Elokuvasäätiön tavan antaa tuki synopsiksen ja käsikirjoituksen perusteella ja laiminlyödä sitten varsinaisen tuotannon kontrollointi kokonaan. Silloin käsikirjoitukset kirjoitetaan miellyttämään tukipäättäjiä eikä tuottamaan hyvää elokuvaa. Toiviaisen mielestä elokuvanteon ammattimaistuminen, värimateriaalin käyttöönotto ja ammattiyhdistysliikkeen vaatimukset olivat nostaneet elokuvanteon kustannuksia 1970-luvun alkupuolelta lähtien niin, että olisi entistä tärkeämpää huolehtia siitä, että elokuva tuo edes kustannuksensa takaisin. Tässä mielessä hän piti Spede Pasasta ja Visa Mäkistä rehellisimpinä elokuvantekijöinä ja näki suurempana ongelmana tekijät, jotka tekevät kalliin elokuvan joka saa vain vähän katsojia. Hänestä Heikki Partasen Ramses ja unet (1982) ja Markku Lehmuskallion Korpinpolska (1989) olivat katsojamääränsä puolesta oikein mitoitetuilla budjeteilla tehtyjä pienen yleisön elokuvia.[3]

Kotimaiset ensi-iltaelokuvat:[1]

Suosituimmat vuokravideot

Elokuvien vuokraus videovuokraamoista valtasi alaa 1980-luvun alussa, joskin vuoden 1981 lopussa vasta yhdellä prosentilla kotitalouksista oli käytössään videonauhuri. Ruotsissa niitä oli tuolloin jo 8,5 prosentilla talouksista.[4] Vuoden 1982 syksyllä videonauhureiden myynti alkoi Suomessakin kasvaa nopeasti. Tätä auttoi se, että videokasetilla oli Suomessa julkaistu jo runsaat 500 elokuvaa.[5]

Elokuun 1982 suosituimmat vuokravideot Suomessa olivat Katso-lehden mukaan seuraavat:[4]

  1. Teloittaja
  2. Hyvät, pahat ja rumat
  3. 007 Istanbulissa
  4. 007 ja Kultasormi
  5. Armoton joukko
  6. Emmanuelle
  7. Kahlenukke
  8. Trinity ratsastaa jälleen
  9. Hirttäkää heidät
  10. Rollerball

Vuoden ulkomaisia elokuvia

Lähteet
  1. Silius, Raimo (toim.): Studio 13, Elokuvan vuosikirja 1983, s. 151, 166. Suomen elokuvasäätiö, 1983. ISBN 951-9349-32-4.
  2. Vuositilastot, Elokuvauutiset 2008, viitattu 16.9.2015.
  3. Ylänen, Helena: Voisiko suomalaisessa elokuvassa olla jotain vikaa? Helsingin Sanomat, 30.10.1982, s. 18. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.10.2017. (Vain tilaajille.)
  4. Silius, Raimo (toim.): Studio 12, Elokuvan vuosikirja 1982, s. 65, 69. Suomen elokuvasäätiö, 1982. ISBN 951-9349-25-1.
  5. Samola, Juha: ”Elokuva ja video”, Joukkoviestintä Suomessa, s. 176. Nordenstreng, Kaarle ja Wiio, Osmo A. (toim.). Weilin + Göös. ISBN 951-35-5899-1.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.