Elokuu (vuoden 2011 elokuva)

Elokuu on Oskari Sipolan taiteellinen lopputyö Taideteollisesta korkeakoulusta.[3]

Elokuu on Bronson Club -tuotantoyhtiön ensimmäinen Rookie-hanke. Rookie-projektin tarkoitus on antaa nuorille elokuva-alan ammattilaisille mahdollisuus tehdä pitkää elokuvaa taiteellisesti tai tuotannollisesti vastuullisessa asemassa ensimmäistä kertaa. Bronson Club haluaa hankkeen avulla löytää nuorten kautta uusia tapoja tehdä ja toteuttaa elokuvia. Elokuvia, jotka valikoituvat hankkeeseen mukaan yhdistävät se, että ne heijastavat nykyhetkeä ja ovat näkökulmiltaan tuoreita. Rookie-projekti on Bronson Clubin low budget -malli tehdä elokuvia. Tuotantomallin mahdollistaa avoimuus, suunnitelmallisuus, vuosittainen jatkuvuus sekä yhteistyökumppanit. Kaikki mahdolliset muuttujat on pyritty minimoimaan ennalta määritellyillä tuotannollisilla malleilla.[4]

Elokuva kertoo nuoresta Akusta, jota ylioppilaskirjoitusten jälkeen uhkaa tylsä kesä, kun tyttöystävä, kaverit ja vanhemmat lähtevät kaupungista. Tylsältä vaikuttava kesä muuttuu juhannuksena, kun elämää vähemmän kokenut Aku kohtaa kauniin ja villin Julin. Nuori nainen pummaa Akulta kyydin Itä-Suomeen ja hyväsydäminen poika suostuu arvaamatta, mitä matka tuo tullessaan.

[5]

• Midnight Sun Film Festival 2011 [6]
• Rauma Blue Sea Film Festival 2011 [7]
• Yksi Kaksi Filmi - Finska filmdagarna 2011 [8]
• Rakkautta & Anarkiaa - Helsinki International Film Festival 2011 (Kotimaisen elokuvan viikko) [9]
• 41. Molodist International Film Festival Kiova (Scandinavian panorama) [10]
• 53. Nordische Filmtage Lübeck (nuorisoelokuvien kilpasarja) (kunniamaininta) [11]
• Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali 2011 (kotimainen kilpailusarja + nuortenelokuvakilpasarja) [12]
• 15. Tallinn Black Nights Film Festival (Just Film -nuortenelokuvafestivaali) (kansainvälisen tuomariston suosikkielokuva) [13]
• 34. Starz Denver Film Festival [14]
• Arktista vimmaa 2011 [15]
• Northzone Festival Berlin 2012 [16]
• Kristiansand International Children's Film Festival 2012 [17]
• Vologda Independent Cinema from European Screens Festival 2012[18]

53. Nordische Filmtage Lübeckin nuorisosarjan juryn mukaan "Ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan ohjaaja on onnistunut kertomaan tarinan elokuvallisesti ja tiheästi, mutta vaivatta. Erinomainen näyttelijäntyö, kuvaus, leikkaus ja musiikki sekä loistava käsikirjoitus tekevät tästä kiihkeästä kesäisestä rakkaustarinasta erityislaatuisen ja kestävän teatterielokuvan. Sen nuori tekijäryhmä on osoittanut läpikotaista ymmärrystä siitä, miten voimakas elokuva tehdään, ja herättänyt suurta odotusta tulevia töitä kohtaan."[19]

Karjalainen-lehden Jussi Virratvuoren mukaan "Oskari Sipola on ohjannut mainion kesäisen elokuvan, jossa eletään nuoruuden murrosvaihetta kaikilla tasoilla. Elokuu on realistinen, koskettava ja hauska roadmovie, jossa matkanteon ohessa kyetään porautumaan nuoren miehen sielunelämään. Aikuisuuteen hyppääminen kun tuntuu usein edellyttävän rajojen kokeilemista.".[20]

Helsingin Sanomien Leena Virtasen mukaan "Vaikka elokuvan tarinan luulisi olevan niin loppuun kaluttu että yököttää, Sipola onnistuu löytämään siihen jotakin persoonallista." Hän kirjoittaa myös, että "Elokuu on tyylipuhdas tie-elokuva suomalaisessa maisemassa."[21]

Suomen Kuvalehden Kalle Kinnusen mukaan "Elokuussa ei ole vääriä nuotteja. Se ei ole suuri sukupolvielokuva eikä raskaan sarjan draama, mutta elämänjanon tunneydin on aito. Persoonallinen tie-elokuva ei juuri kalpene Napapiirin sankarien rinnalla."[22]

City-lehden Harri Närhi antaa elokuvalle neljä tähteä ja kirjoittaa "...kerrankin talutetaan kankaalle uusia kasvoja ja tarinassa on samaa logiikkaa kuin elämässä - etenkin tunteiden ja järjen risukoissa harhailevan nuoren elämässä."[23]

Demari-lehden Rane Aunimon mukaan "...esikoisohjaaja vaistoaa henkilöjensä haavoittuvuuden koskettavasti ja viipyilee tunnelmissa herkästi, mille laitan tällaisessa elokuvassa suuren painoarvon. Reipas ja suora vuoropuhelu pätkii vain harvoin, ja nuorten näyttelijöiden luonteva läsnäolo kameran edessä erottuu kotimaisen elokuvatuotannon jähmeydestä hetkeä korostavana ja sen tavoittavana arkitodellisuutena."[24]

Kulttuurivihkojen Eero Hirvenoja kirjoitti, että "Sipolan ohjaustyö on kuvamaailmaltaan huoliteltu, mutta kaiken kaikkiaan ylipitkä aikuistumisriitin kuvaus. Mielekästä materiaalia siinä olisi riittänyt korkeintaan lyhytelokuvaan."[25].

Episodi-lehden Niina Holmin mukaan "Elokuu on hämmentävän kesy, tunkkainen, jopa konservatiivinen elokuva." Hän arvelee ohjaaja-käsikirjoittaja Sipolan ammentaneen suurimmat vaikutteensa amerikkalaisista nuorisoelokuvista.[26]

Aviisin Henri Waltter Rehnströmin mukaan "Oskari Sipolan käsikirjoittama ja ohjaama Elokuu yrittää olla syvällinen kuvaus nuoren miehen eksistentiaalisesta ahdistuksesta, mutta jää varsin pinnalliseksi raapaisuksi hormoniensa ohjailemasta teinipojasta". Rehnström antaa kehuja Sipolan ohjaajantaidoista, mutta kehottaa kuitenkin seuraavalla kerralla jättämään käsikirjoittamisen ammattilaisille.[27]

Ilta-Sanomien Tarmo Poussun mielestä kiltin pojan ja villin tytön romanssi ei kehity eikä syvene. "Tyhjäkäyntisyyden alati uhkaama leffa käy loppua kohden todella uuvuttavaksi, kun sen tarina jää kohtuuttoman pitkäksi toviksi etsiään soveliasta lopetusta. Odotus on turhaa, sillä elokuvaan valittu päätös on sen käänteistä kaavamaisempia".[28]

Film-o-holicin Juha Rosenqvist kirjoittaa: "Pitkän elokuvan vaikeus näkyy Elokuussa. Se on ylipitkä ja siinä on paljon tarinallista joutokäyntiä."[29]

Iltalehden Tuomas Riskala nimesi arvionsa otsikolla "Nuori, naiivi ja konservatiivi". Riskalan mukaan elokuva on moraalitarina, jonka mustavalkoisuus häkellyttää. Hänen mielestään tämä ennen kaikkea näkyy karikatyyreiksi tehdyissä henkilöhahmoissa.[30]

Etelä-Saimaa-lehden Petteri Väirtö antaa elokuvalle neljä tähteä ja kirjoittaa: "Sipola ei pelkää epäilyä eikä hiljaisuutta, joita viimeistä vapauden kesää elävä väistämättä kokee. Bile- ja läppäkohtaukset ovat rentoja, varsinainen voima on pysähtyneissä hetkissä." [28]

Jukka L. Savolainen (Smack-the-Jack.net) antaa elokuvalle viisi tähteä ja kirjoittaa: "Sipolan tarina on teeskentelemätön ja toimii sujuvasti alusta loppuun. Hän tekee erinomaista työtä henkilöohjaajana. Hän saa näyttelijöistä aitouden, joka välittyy myös katsojalle."[29]

Nyt-liitteen julkaisemassa kriitikkomittarissa elokuva sai pistekeskiarvon 2,2.[30]