Elmshorn

Varhaisin asiakirjamaininta Elmshornista on vuodelta 1141 muodossa Elmeshorne. Nikolainkirkko rakennettiin vuonna 1350. Kolmikymmenvuotisen sodan aikana Elmshornia piinasi hyökkäävien sotajoukkojen lisäksi rutto. Vuonna 1643 ja jälleen 1657 Ruotsin joukot tuhosivat kaupunkia. 1700-luvulla kaupungin talous elpyi hiljalleen. Suuressa palossa 24. huhtikuuta 1750 tuhoutui kymmeniä taloja.[2] Noin 600 kuolonuhria vaatineesta vuoden 1756 myrskytulvasta Elmshorn säästyi melko pienin vaurioin ja kykeni vastaanottamaan eloonjääneitä pahemmin kärsineiltä alueilta.

Napoleonin sotien aikana 1813 ja 1814 Venäjän, Ruotsin ja Preussin joukot miehittivät kaupunkia. Sotien jälkeen Tanskan kuningas Fredrik VI halusi edistää valaanpyyntiä kohonneen kalaöljyn tarpeen johdosta. 1800-luvulla hylkeen- ja valaanpyynti sekä merikauppa olivat niin merkittäviä Elmshornille, että kaupunkia sai lisänimen "dat lütje Hamborg" ("pikku-Hampuri"). Toinen Saksan-Tanskan sota päättyi saksalaisvaltioiden voittoon. Holsteinista ja sen mukana Elmshornista tuli osa Itävaltaa vuonna 1865, mutta jo seuraavana vuonna Preussin-Itävallan sodassa Holstein siirtyi Preussille.^lähde?

Teollistumisen myötä 1800-luvun lopulla Elmshornin väkiluku kasvoi huomattavasti. Myös kuntaliitokset lisäsivät kaupungin väestömäärää. Rautatielinjan Altona–Kiel avaaminen vuonna 1844 oli merkittävä edistysaskel. Vuonna 1845 avattiin Marschbahnin ensimmäinen osuus Elmshornista läheiseen Glückstadtiin. Elmshorn–Barmstedt–Oldesloer-rata avattiin 9. kesäkuuta 1907.^lähde?

Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue erotti Elmshornin pormestarin virastaan 1933. Kristalliyönä 10. marraskuuta 1938 poltettiin Flamwegin varrella sijainnut synagoga. Rautatiesolmukohtansa ja teollisuutensa vuoksi Elmshornia pommitettiin tiuhaan toisen maailmansodan aikana. Brittien ilmahyökkäyksessä 3. elokuuta 1943 kuoli 62 ihmistä ja haavoittui 150, sillä runsaan pilvisyyden johdosta Hampuriin suunnatut pommit piti pudottaa Elmshorniin. Kun brittien nopeasta etenemisestä keväällä 1945 oltiin täysin varmoja, Elmshorniin pystytettiin väliaikainen antifasistinen hallinto 3. toukokuuta. Pormestari pantiin viralta ja kansallissosialistijohtajat pidätettiin. Schleswig-Holsteinin provinssin johtaja ja kansallissosialistinen aluejohtaja (Gauleiter) Hinrich Lohse yritti tukahduttaa tämän kansannousun väkivaltaisesti Pinnebergistä käsin. Paikalle tulleet brittijoukot riisuivat kuitenkin Lohsen poliisijoukot aseista ja estivät operaation. Elmshornin irtaantuminen kansallissosialismista ennen miehitysjoukkojen saapumista oli ainutkertaista Saksassa.

Pohjois-Saksaa ja myös Elmsfurtia koetteli ankara myrskyvuoksi 16. ja 17. helmikuuta 1962. Vuonna 1969 valmistui patorakennelma Krückausperrwerk, jolla toistuvat tulvat saatiin taltutettua.[2] Vuonna 1833 perustetun Kremer-Werft-telakan konkurssi 1978 päätti vuodesta 1764 jatkuneen laivanrakennusperinteen Elmshornissa.

Toisen maailmansodan jälkeiset kuntaliitokset ja pakolaistulva Itä-Saksasta kasvattivat kaupungin väkilukua voimakkaasti. Maaliskuussa 1949 väkiluvuksi laskettiin 32 432 asukasta. 1900-luvun loppupuoliskolla ja 2000-luvulla väkiluku on kasvanut vähitellen. Ulkomaalaisten osuus Elmshornin väestöstä oli vuonna 2004 noin 10 %.

Wasserturm Elmshorn (Elmshornin vesitorni).

Elmshornin historiallisesta rakennuskannasta menetettiin suuri osa 1800-luvulla. Historiallisten rakennusten tuhoaminen jatkui toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeisenä jälleenrakentamisen kautena. Huomattavin historiallinen nähtävyys on St.-Nikolai-Kirche ("Pyhän Nikolain kirkko") meriaiheisine teemoineen. Vuonna 1964 vihityssä evankelisessa Thomaskirchessa ("Tuomaankirkko") on Charles Crodelin luomia lasimaalauksia. Elmshornin vesitorni vuodelta 1902 on yksityisomistuksessa ja siinä toimii kynttilävalimo sekä kahvila. Elmshornin teollisuusmuseo (Das Industriemuseum Elmshorn) on Schleswig-Holsteinin harvoja teollistumisen ajasta kertovia museoita. Kaupungin vuotuisia tapahtumia on elo-syyskuussa järjestettävä Florawoche. Elmshornin 436-paikkainen kaupunginteatteri toimii ilman omaa näyttelijäkuntaa kiertueteatterina.

Elmshornin kaksi suurta urheiluyhdistystä FTSV ja Fortuna Langelohe fuusioituivat vuonna 2004 FTSV Fortuna Elmshorn -yhdistykseksi. Kaupungin johtavan jalkapallojoukkueen nimeksi tuli FC Elmshorn von 1920 e.V.. Paikkakunnan johtava tennisseura on Lawn-Tennis-Club, jossa vuoden 1991 Wimbledon-voittaja Michael Stich sai oppinsa.[3]

Elmshorn sijaitsee valtateiden B 431 ja A 23 varrella. Kaupunki on osavaltionsa merkittävimpiä rautatieliikenteen solmukohtia. Rautatielinjat Hampuri–Kiel ja Hampuri–Westerland haarautuvat Elmshornissa. Lisäksi kaupungista lähtee kansan suussa nimen Kuddl saanut 53-kilometrinen rautatieyhteys Oldesloerin kaupunkiin Barmstedtin ja Ulzburgin kautta. Elmshornin paikallisbussiliikenne on yhdistetty Hampurin lähiliikennejärjestelmään. Hampurin lentoasema sijaitsee noin 35 kilometrin päässä.

Kölln-Werke (Peter Köllnin tuotantolaitoksia).

Elmshornissa on huomattavaa elintarviketeollisuutta. Alan yrityksiä ovat muun muassa Peter Kölln ja Döllinghareico sekä kansainvälinen Kraft Foods, jolla on kaupungissa kahvipaahtimo. Tunnetuin elmshornilainen sisustusalan yritys on mattovalmistaja Teppich Kibek. Petrokemian teollisuutta edustaa Tamoil ja puolalaisen PKN Orlenin saksalainen tytäryhtiö. Tietoteknologiayritys Shuttle Inc.:n Euroopan toimipiste sekä telekommunikaatioyhtiö Talklinen pääkonttori sijaitsevat Elmshornissa. Kaupungin johtava sanomalehti on vuonna 1851 perustettu Elmshorner Nachrichten, joka kuuluu Axel Springer -konserniin. Elmshornin lukuisiin oppilaitoksiin kuuluu muun muassa yksityinen ammattikorkeakoulu Nordakademie.

Elmshornissa syntyneitä tai asuneita kuuluisuuksia ovat muun muassa arkkitehti Fritz Höger, matemaatikko Hermann Weyl ja tennispelaaja Michael Stich. Saksan ensimmäinen kansleri Otto von Bismarck oli Elmshornin kunniakansalainen.

Elmshornin ystävyyskaupunkeja ovat muun muassa eteläranskalainen Tarascon, brandenburgilainen Wittenberg sekä Raisio.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elmshorn Wikimedia Commonsissa

• Panoramio.com^{[vanhentunut linkki]}