Edith Pargeter

Pargeter syntyi 28. syyskuuta 1913 Horsehay kylässä Shropshiressa joka on Walesin ja Englannin rajaseutua. Hänen isänsä Edmund Valentine Pargeter oli Horsehay ironworks rautatehtaan johtaja ja hänen äitinsä oli Edith o.s. Hordley. Hän kävi Englannin kirkon pitämää koulua Dawleyssä ja jatkoi saamallaan stipendillä Coalbrooke Countyn tyttöjen lukiossa, jossa hän opiskeli muun ohella englannin kieltä, latinaa ja historiaa. Hän päätti opintonsa vuonna 1930 ja suunnitteli jo kirjailijan uraa. Hän asui vuosina 1933–1940 Dawleyn pikkukaupungissa ja työskenteli siellä apteekissa, ja kokemus näkyi myöhemmin hänen kirjoissaan tietämyksenä lääkkeistä ja myrkyistä.[2]

Toisen maailmansodan aikana 1940–1945 Pargeter palveli Kuninkaallisessa laivastossa naisten osastossa (engl. Women's Royal Navy Service).[1] Hänen ensimmäinen asemapaikkansa oli Devonport Plymouthissa Western Approaches Command -komentokeskuksessa, joka ohjasi läntistä reittiä saapuvia saattueita Atlantilta Britteinsaarille. Hän siirtyi sieltä Liverpooliin, jossa hän hoiti sodan loppuun teleksiä.[2]

Pargeterin isä kuoli vuonna 1940. Pargeter palasi sodan jälkeen Shropshireen ja asui siellä äitinsä kanssa tämän kuolemaan asti vuoteen 1954. Äitinsä kuoleman jälkeen Pargeter ja hänen kaksi naimatonta veljeään ostivat yhdessä talon Madeleystä Staffordshirestä ja asuivat siinä 35 vuotta. He olivat läheisiä, ja heillä oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kuten aikuiskoulutus. Pargeter osallistui vuonna 1947 kansainväliseen kesäkouluun Tšekkoslovakiassa, jossa hän sai useita ystäviä ja tutustui tšekkiläisiin kirjailijoihin. Hän opiskeli tuolloin tšekin kieltä ja käänsi myöhemmin englanniksi merkittävien tšekkiläisten runoilijoiden runoja ja proosaa. Vuoden 1947 jälkeen Edith ja hänen veljensä kävivät Tšekkoslovakiassa joka vuosi. Viikko sen jälkeen kun Pargeter oli vuonna 1968 palannut Englantiin, Neuvostoliiton tankit vyöryivät Tšekkoslovakiaan ja Neuvostoliitto miehitti maan.[2]

Pargeter kirjoitti iltaisin, ja hänen ensimmäinen tarinansa ilmestyi vuonna 1936 Good Housekeeping -lehdessä. Hänen ensimmäinen romaaninsa Hortensius, Friend of Nero ilmestyi samana vuonna.[2] Hänen ensimmäinen rikosromaaninsa Murder in the Dispensary ilmestyi vuonna 1938 salanimellä Jolyon Carr.[1] Vuoteen 1939 mennessä häneltä oli ilmestynyt kuusi romaania, joista pari oli rikosromaaneja ja yksi tekijänimellä Peter Benedict ilmestynyt rakkausromaani. Hän jatkoi kirjoittamista koko sodan ajan, ja kirjoja myös julkaistiin sen aikana.[2] Hän julkaisi omalla nimellään kirjan Fallen in the Pit vuonna 1951. Kirjassa oli päähenkilönä 13-vuotias Dominic Felse. Kirjassa In Death and the Joyful Woman (1961) Dominic Felse on 16-vuotias. Hänen tyttöystävänsä yhdistetään murhaan. Se oli ensimmäinen kirja, jonka hän julkaisi nimellä Ellis Peters.[1] Hän otti kirjailijanimeensä Ellisin isoäitinsä nimestä, ja Peters tuli hänen rakkaan tšekkiläisen ystävänsä Petran nimestä. Hänet tunnetaan parhaiten tällä salanimellä kirjoittamistaan kirjoista.[2]

Pargeterin ensimmäinen keskiaikaan sijoittuva romaani A Morbid Taste for Bones ilmestyi vuonna 1977 (suom. Vaarallinen pyhimys, 1990). Sen päähenkilö on keskiaikainen munkki veli Cadfael, joka selvittää luostarissa sattuneita salaperäisiä kuolemantapauksia. Cadfael on entinen ristiretkiläinen ja yrttitietäjä Shrewsburyn benediktiiniläisluostarissa. Aiheesta ei alun perin ollut tarkoitus tehdä sarjaa, mutta Pargeter oli niin kiinnostunut aiheesta, että kirjoitti loppujen lopuksi 20 Cadfael-romaania. Veli Cadfael -kirjoja on joskus verrattu Umberto Econ bestselleriin Ruusun nimi. Pargeter ei pitänyt vertailusta ja huomatti, että kun Ruusun nimi ilmestyi, hän oli julkaissut jo seitsemän Cadfael-romaania. Pargeter kirjoitti lähes kahdeksankymmentä kirjaa ja lisäksi lyhyempiä tarinoita ja artikkeleita. Kirjoista on tehty kuunnelmia, ja veli Cadfael -tarinoita on muokattu myös televisiolle.[2]

Edith Pargeter kuoli kotonaan 14. lokakuuta 1995 Madelayssä Shropshiressä. Hänet polttohaudattiin Shrewsburyn lähellä Emstryn krematoriossa, ja hänen tuhkansa siroteltiin puutarhaan Shrewsburyssa.[2]

• Noidan pako (Flight of a witch), suom. Marjatta Kapari, Jyväskylä: Gummerus 1966 Sarja: Salamasarja, 143
• Jäiset timantit : jännitysromaani (The will and the deed), suom. Eero Raassina, Jyväskylä : Gummerus 1967 Sarja: Salamasarja
• Vihreä leski pitää lomaa (The grass-widow's tale), suom. Eero Raassina, Jyväskylä: Gummerus 1970 Sarja: Salamasarja
• Munkinhuppu. (Monk's hood). Suomentanut Juhani Karve. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10372-5.
• Yksi ruumis liikaa. (One corpse too many). Suomentanut Juhani Karve. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10848-4.
• Vaarallinen pyhimys. (A morbid taste for bones). Suomentanut Juhani Karve. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-10972-3.
• Pyhän Pietarin markkinat. (Saint Peter's fair). Suomentanut Juhani Karve. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11101-9.
• Tuomitun kaapu. (The leper of Saint Giles). Suomentanut Juhani Karve. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-12550-8.

• Ellis Peters Goodreads. Viitattu 28.4.2019 (englanniksi).
• Adrian, Jack: Obituary: Ellis Peters Independent. 16.10.1995. Viitattu 28.4.2019 (englanniksi).
• Ellis Peters: Biography Webbiography – Promoting Female Writers. 28.9.1913. Viitattu 28.4.2019 (englanniksi).
• Ellis Peters Fantastic Fiction. Viitattu 28.4.2019 (englanniksi).
• Cranch, Robbie: Mystery in the Garden: Interview with Ellis Peters Mother Earth Living. 1993. Arkistoitu 19.3.2019. Viitattu 28.4.2019 (englanniksi).