Cass Elliot

Ellen Cohen syntyi Baltimoressa, Marylandissa 19. syyskuuta 1941 ja kasvoi Washingtonissa. Hänen isänsä Phillip oli ravintolayrittäjä, jonka perustamat ravintolat menivät kuitenkin konkurssiin toinen toisensa jälkeen. Äiti Bess oli osa-aikatöissä rautateillä. Ellenillä oli nuoremmat sisarukset Leah (s. 1948) ja Joseph (s. 1951). Cohenin suku oli hyvin musikaalinen, ja etenkin isänsä rakastaman oopperan dramaattisuus teki nuoreen Elleniin suuren vaikutuksen.[2]

Ellen meni 15-vuotiaana George Washington High Schooliin Alexandriassa, mutta perhe muutti isän työn vuoksi kesken lukuvuoden Baltimoreen. Siellä Ellen alkoi käydä Forest Park High Schoolia, jonka opiskelijoista suurin osa oli Ellenin tapaan juutalaisia. Hänellä oli kuitenkin sopeutumisvaikeuksia ylipainonsa ja sitä kompensoivan huomiota herättävän pukeutumistyylinsä vuoksi snobistisessa kouluyhteisössä, jossa oikeisiin opiskelijapiireihin kuuluminen oli kaikki kaikessa.[3] Ellenin koulunkäyntiä haittasi myös se, että hän auttoi isänsä ravintolassa aamuisin useita tunteja ennen kouluunmenoa. Tämä rakennustyömaaruokala oli Phillip Cohenin ensimmäinen todella menestynyt yritys.[4] Ellenille määrättiin nuorena amfetamiinipohjaisia laihdutuslääkkeitä. Niistä ei ollut hänelle kuitenkaan hyötyä, vaan ne pikemminkin tutustuttivat hänet huumeidenkäyttöön jo nuorella iällä.[5]

Ellen Cohen aloitti viihdealan uransa lukioikäisenä esiintymällä kesäteatterin näytelmässä. Kesän jälkeen hän jätti lukion kesken vain kuukausia ennen valmistumistaan ja lähti pian New Yorkiin tavoittelemaan näyttelijänuraa.[6] Lähtiessään New Yorkiin hän vaihtoi myös nimensä Ellen Cohenista Cass Elliotiksi. Siitä mihin uusi nimi perustui on useita tarinoita ja teorioita: Elliot itse kertoi aluksi ottaneensa Elliot-nimen jazz-laulaja Jesse Elliotilta ja Cass-nimen isänsä hänelle antamasta kreikkalaismytologia-aiheisesta lempinimestä Cassandra. Myöhemmin hän kertoi yhtyetoverilleen Tim Roselle yhdistäneensä komedienne Cass Daleyn ja runoilija T. S. Eliotin nimet. Nimenvalintaan vaikutti luultavasti myös Elliotin kiinnostus sanojen kirjoittamiseen takaperoisesti: E.C.:stä tuli C.E.[7]

New Yorkissa Elliot sai töitä teatterin narikasta. Hän otti näyttelijätunteja ja yritti saada töitä Broadwaylta, tosin huonolla menestyksellä. Vihdoin hän sai pienen roolin The Music Man -näytelmässä kiertelevän näyttelijäseurueen mukana[1]. Samaan aikaan vuonna 1961 hänen isänsä Phillip kuoli auto-onnettomuudessa.[8]

Vuonna 1963 Elliot perusti kahden mieslaulajan kanssa folk-trion nimeltä The Triumvirate, joka vaihtoi myöhemmin nimekseen The Big 3. Yhtye levytti kaksi albumia ja esiintyi sen ajan suosituimmissa televisio-ohjelmissa kuten The Tonight Show’ssa, Hootenannyssä ja Danny Kaye Show’ssa. Yhtye hajosi seuraavana vuonna, ja jäljelle jääneet jäsenet Elliot mukaan lukien perustivat uusien jäsenten kanssa yhtyeen, jonka nimeksi tuli The Mugwumps. Yhtye esiintyi etupäässä Washingtonin klubeilla ja äänitti ennen vuoden 1964 loppua tapahtunutta hajoamistaan folk rock -tyylistä, Beatles-vaikutteista materiaalia, joka julkaistiin levynä vasta vuonna 1967[9].[1]

Vuonna 1965 Mugwumpsissakin mukana ollut Denny Doherty perusti John ja Michelle Phillipsin kanssa yhtyeen, jonka nimeksi tuli myöhemmin The Mamas and the Papas. Elliotia ei aluksi hyväksytty yhtyeeseen hänen liian matalan äänensä ja lihavuutensa vuoksi, mutta sinnikkyytensä ansiosta hänet lopulta otettiin mukaan. The Mamas and the Papas teki neljä levyä vuosien 1965 ja 1968 välillä sekä yhden vuonna 1971, ja sen tunnetuimpia hittejä olivat muun muassa ”California Dreamin’” ja ”Dream a Little Dream of Me”.[10]

Cass Elliot ja Johnny Cash vuonna 1969

Elliot siirtyi soolouralle vuonna 1968 ja levytti yhteensä seitsemän sooloalbumia. Hänen tunnetuimpia hittejään olivat muun muassa ”It’s Gettin’ Better” ja ”Make Your Own Kind of Music”.[10] Elliot esiintyi 1970-luvun alussa usein myös televisiossa.[1]

Elliot oli kahdesti naimisissa, 1963–1968 ja 1971.[1] Elliotin ensimmäinen avioliitto oli platoninen: hän solmi sen yhtyetoverinsa Jim Hendricksin kanssa vain, jotta tämä ei joutuisi Vietnamin sotaan.[11] Elliotille syntyi tytär hänen ensimmäisen avioliittonsa aikana vuonna 1967.[1] Hän ei kertonut isän nimeä julkisuuteen.[12] Elliotin elämän suuri rakkaus oli Denny Doherty, jolta hän ei kuitenkaan koskaan saanut läheistä ystävyyttä enempää vastakaikua.[13]

Elliot kuoli esiintymiskiertueensa päätyttyä 29. heinäkuuta 1974 hotellihuoneessaan Lontoon Mayfairissa.[14] Kuolinsyyksi todettiin ylipainosta johtunut sydänkohtaus.[1]

• The Big 3 (1963)
• Live at the Recording Studio (1964)

• The Mugwumps (1967)

• If You Can Believe Your Eyes and Ears (1966)
• The Mamas & the Papas (1966)
• Deliver (1967)
• The Papas & The Mamas (1968)
• Monterey International Pop Festival (Live, 1970)
• People Like Us (People Like Us (1971)

• 1968: Dream a Little Dream
• 1969: Bubblegum, Lemonade, & Something for Mama
• 1969: Make Your Own Kind of Music
• 1971: Dave Mason & Cass Elliot
• 1972: Cass Elliot
• 1972: The Road Is No Place for a Lady
• 1973: Don't Call Me Mama Anymore