Eliza Orzeszkowa

Eliza Orzeszkowa,[1] o.s. Pawlowska,[2] (1841–1910) oli puolalainen kirjailija. Hän kuului Puolan positivistiliikkeen keskeisiin hahmoihin. Hänen teostensa aiheina koulutus, itsenäisyys ja avioliitto jäivät omana aikanaan harvoin käsiteltyjen kysymysten varjoon. Näitä olivat prostituutio, aviottomat lapset ja naisten asema työelämässä.[1]

Eliza Orzeszkowa 1905.

Orzeszkowa syntyi Grodnossa. Hän meni 1858 naimisiin Piotr Orzeszkon kanssa, joka osallistuttuaan Puolan kapinaan 1863 karkotettiin Siperiaan. Orzeszkowa on Maria Konopnickan rinnalla aikansa Puolan huomattavin naiskirjailija. Hänen lukuisat romaaninsa ja novellinsa, joissa läpikäyvänä sävynä on humaanisuus ja suvaitsevaisuus, käsittelevät naisen asemaa yhteiskunnassa, pikkuaatelin ja varsinkin hänen kotiseutunsa, Liettuan juutalaisten elämää. Paras niistä on Niemenjoen varrella (1888-89), muita merkittäviä ovat Eli Makower (1875), Meir Ezofowicz (1878), Cham (1888), Mirtala (1890). Argonautat (1899), Bene nati (1898).[2]

Nobel-komitea harkitsi vuonna 1905, olisiko Nobelin kirjallisuuspalkinto palkinto pitänyt jakaa Orzeszkowan ja Henryk Sienkiewiczin kesken. Sienkiewicz sai kuitenkin palkinnon yksin.[3]

Maila Talvio oli Orzeszkowan kanssa kirjeenvaihdossa, ja yhdessä aviomiehensä J. J. Mikkolan kanssa hän suunnitteli Orzeszkowan teosten suomentamista ja julkaisemista.[4] Suomennoksia ei kuitenkaan saatu julkaistuksi muutamia lehdissä julkaistuja kertomuksia lukuun ottamatta. Talvio kirjoittaa:[5]

»Näiden vuosien välillä ollut kirjevaihto sisältää pääasiassa tietoja siitä, mitkä Eliza Orzeszkowan teoksista olisivat sopivimmat kääntää suomalaiselle yleisölle ja milloin olisi paras aika hänen käydä Suomessa. Teosten suomentamisesta ei tullut mitään, koska kustantajat arvelivat yleisön mieluummin lukevan Sienkiewicziä eivätkä katsoneet voivansa toimittaa julkisuuteen kahta puolalaista kirjailijaa yhtaikaa.»