Elisläinen koulukunta

Elisläinen koulukunta, myöhemmin eretrialainen koulukunta, oli Sokrateen oppilaan Faidon Elisläisen perustama sokraattinen filosofikoulukunta. Koulukunta syntyi Eliiseen, kun Faidon palasi sinne pian Sokrateen kuoltua. Hänen oppilaitaan olivat siellä Ankhipylos ja Moskhos sekä Pleistanos, joka toimi koulun johdossa Faidonin jälkeen. Myöhemmin Menedemos ja Asklepiades siirsivät koulun Eretriaan, ja siitä tuli eretrialainen koulukunta.

Kreikkalaisten filosofikoulukuntien joukossa koulukunta ei ollut kovin merkittävä eikä pitkäikäinen. Se lakkasi pian Menedemoksen kuoleman (n. 270 eaa.) jälkeen. Koulukunnan filosofiasta ei ole juuri tietoa, mutta voidaan olettaa, että sen opetuksiin kuului pitkälti Sokrateen oppeja. Koulukunnan perustaja Faidon esiintyi hänen mukaansa Platonin nimetyssä dialogissa Faidon, mutta dialogista hänen oppejaan ei voi päätellä. Myöhempinä aikoina koulukunnan opetukset liitettiin usein megaralaisen koulukunnan oppeihin. Menedemos oli ollut Stilponin oppilas Megarassa ennen kuin hänestä tuli Faidonin oppilas.

Megaralaisten tavoin eretrialaiset vaikuttavat uskoneen hyvän olevan yksi sekä kieltäneen hyveen moneuden ja sen, että hyvän ja totuuden välillä olisi mitään eroa. Ciceron mukaan he sijoittivat kaiken hyvän mieleen, joka kykenee määrittämään totuuden.[1] Diogenes Laertioksen mukaan he kielsivät sen, että totuus voitaisiin johtaa negatiivisten kategoristen väittämien avulla, ja sallivat vain positiiviset ja sellaisistakin vain yksinkertaiset väittämät.[2]