Elisabeth Olin

Elisabeth Olin (o.s. Lillström; 8. joulukuuta 1740 Tukholma – 26. maaliskuuta 1828 Tukholma) oli ruotsalainen oopperalaulaja ja säveltäjä. Häntä on luonnehdittu ensimmäiseksi syntyperältään ruotsalaiseksi oopperan prima donnaksi, ja hänet valittiin ensimmäisenä naisjäsenenä Ruotsin kuninkaalliseen musiikkiakatemiaan vuonna 1782 (jäsenenä 85).[1]

Elisabeth Olin

Olin syntyi laulaja-näyttelijä Elisabeth Söderman-Lillströmin ja urkuri Petter Lillströmin ensimmäisenä lapsena. Myöhemmin Olin sai viisi siskoa ja kaksi veljeä; näistä vain siskot Margareta ja Anna Christina elivät aikuisiksi. Olin teki debyyttinsä jo 6-vuotiaana esiintyessään 20. toukokuuta 1747 singspielissä Syrinx eller Then uti Wassförwandlade Wattu-Nymphen, jonka oli todennäköisesti osin säveltänyt ja koonnut Lars Lalin. Olinin äiti tulkitsi samassa esityksessä nimiroolin. Olin sai todennäköisesti musiikkikasvatuksen kotonaan, mutta otti myös tunteja urkuri Ferdinand Zellbell nuoremmalta ja oopperalaulaja Giovanni Crocelta. Vuonna 1760 hän meni naimisiin Gabriel Olinin kanssa. Pariskunnalle syntyi useita lapsia. Mies kuoli 66-vuotiaana vuonna 1794. Parin tyttäristä myös Elisabeth "Elise" Olin loi uran oopperalaulajana.[1]

Vuonna 1768 Erik Skjöldebrandin kokoelmassa Gustaviade. Hjältedikt i tolv sånger julkaistiin Olinin säveltämä laulu. Olinin tiedetään ensimmäisen kerran varmuudella esiintyneen konserttilaulajana Francesco Antonio Uttinin johdolla vuonna 1769. Vuosina 1769–1770 hän osallistui Ferdinand Zellbellin johtamiin konsertteihin. Häntä tuki musiikin suojelija Patrick Alströmer. Olin esiintyi 30. elokuuta 1771 solistina Uttinin hautajaiskantaatissa Adolf Fredrikille; hän lauloi myös saman säveltäjän kantaatissa Kustaa III:n kruunajaisten kunniaksi 29. toukokuuta 1772. Samana vuonna hän sai paikan Kustaa III:n hovilaulajana. Hänellä oli hyvä neuvotteluasetelma (hänen miehensä oli viranomaistoimija), ja hän sai vaatimuksestaan hyvin korkean palkan.[1]

18. tammikuuta 1773 Olin tulkitsi naispääosan Uttinin oopperassa Thetis och Pelée, jolla vihittiin Tukholman kuninkaallinen ooppera varhaisimmassa muodossaan käyttöön. Oopperan sanat olivat alun perin Bernard le Bovier de Fontenellelta, mutta libreton uudisti kuningas Johan Wellanderin avustamana. Esityksessä miespääosan tulkitsi Carl Stenborg. Ooppera sai innostuneen vastaanoton, ja se esitettiin noin kaksikymmentä kertaa täysille katsomoille. Olin esiintyi myös monien muiden oopperoiden naispääosissa. Oopperat olivat sellaisten säveltäjien kuin Uttinin, Christoph Willibald Gluckin ja Georg Friedrich Händelin säveltämiä. Vuonna 1774 Olin lauloi Kaarle XIII:n ja Charlottan häissä.[1]

Vuonna 1782 Olin erosi oopperan palveluksesta, vaikka hän esiintyikin vielä Johann Gottlieb Naumannin Cora och Alonzo -teoksessa Zulman roolissa kaudella 1782–1783 ja teki myöhemmin joitain vierailevia esiintymisiä. Vuonna 1797 hän esiintyi solistina Kustaa IV Aadolfin häissä. Olin piti viimeisen julkisen esiintymisensä konsertissa Ruotsin ritarihuoneella 27. helmikuuta 1808. Hieman ennen kuolemistaan vuonna 1828 hän lauloi yksityisesti oopperalaulaja Angelica Catalanille, johon teki yhä vaikutuksen äänellään. Olinin kuoltua 88-vuotiaana hänet haudattiin Tukholman Saksalaisen kirkon katakombeihin.[1]