Elisabeth Lupka
Elisabeth Lupka (27. lokakuuta 1902 – 8. tammikuuta 1949) oli saksalainen keskitysleirivartija ja SS-nainen toisen maailmansodan aikana.
Lupka syntyi Damnerissa Saksassa. Hän meni naimisiin 1934, mutta ei saanut lapsia ja liitto päättyi avioeroon. 1937 hän meni Berliiniin töihin lentokonetehtaaseen. 1942 hän jätti työpaikkansa ja meni Ravensbrückiin opiskelemaan leirinvartijaksi. Lupka valmistui ja hänestä tuli Aufseherin useisiin työkohteisiin. Maaliskuussa 1943 hänet siirrettiin Auschwitz-Birkenaun leiriin Puolassa. Ensin hän oli Aufseherin ja sitten Blockfǖhrerin (lohkonvalvoja). Hän hakkasi siellä vankeja piiskalla ja valitsi monia kaasukammioihin. Lupka jäi leiriin sen viimeisiin evakuointeihin asti ja tammikuussa 1945 hän oli mukana kuolemanmarssilla Loslauhun. Hän palasi tammikuussa 1945 Ravensbrückiin, jossa jatkoi kauhua herättävää työtään.
6. kesäkuuta 1945 Lupka pidätettiin ja lähetettiin liittoutuneiden internointileirille. 6. kesäkuuta 1948 pitkän kuulustelun jälkeen hän joutui Krakovassa oikeuteen sotarikoksista, lähinnä vankien pahoinpitelyistä ja valitsemisista kaasukammioihin. Lupka todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan. Hänet hirtettiin 8. tammikuuta 1949 vankilassa Krakovassa. Hän oli 46-vuotias. Hänen ruumiinsa luovutettiin Jagellonian yliopiston lääketieteen opiskelijoille tutkimuksiin.