Elinkorko

Elinkorko on sellainen suoritus rahassa tai luonnossa, jonka yksityinen henkilö on elinaikansa oikeutettu tiettyinä määräaikoina saamaan toiselta yksityiseltä tai yhteisöltä. Oikeus elinkorkoon saattaa syntyä monella tavalla, mutta yhteistä niille on, että oikeus elinkorkoon lakkaa sen nauttijan kuollessa.[1]

Vakuutuksena

Elinkorko on vakuutussopimuksen tai muun senkaltaisen sopimuksen perusteella henkilölle säännöllisesti määräajoin maksettava toistuvaissuoritus.[2] Elinkorkovakuutuksessa vakuutuslaitos on velvollinen suorittamaan vakuutuksenottajalle vuotuisia uusiutuvia rahaeriä (elinkorkoja) niin kauan kuin vakuutettu elää.[3]

Vahingonkorvauksena

Elinkorko tarkoittaa myös sotilasvammalain nojalla suoritettavaa korvausta palveluksesta aiheutuneen ruumiinvamman tai sairauden johdosta[4] sekä vanhan tapaturmavakuutuslain nojalla aiemmin suoritettua korvausta tapaturmavammasta tai sairaudesta[5].

Lähteet
  1. Hakkila, Esko (toim.): ”Elinkorko”, Lakiasiain käsikirja, s. 148. Porvoo: WSOY, 1938.
  2. Facta-tietosanakirja. osa 2. Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-01480-X (koko teos).
  3. Heimo Helminen: Vakuutustoimi. Teoksessa Yhteiskunnallinen käsikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura, 1910.
  4. Sotilasvammalaki (28.5.1948/404) Finlex
  5. Tapaturmavakuutuslaki (20.8.1948/608) Finlex

    Aiheesta muualla
    • Elinkorko (Sotainvalidien korvaukset) Helsinki: Valtiokonttori. Viitattu 23.10.2011.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.