Elinkeinotoiminta

Elinkeinotoiminta tarkoittaa Suomen tuloverotuksessa liike- ja ammattitoimintaa. Elinkeinotoiminta muodostaa verotuksessa elinkeinotoiminnan tulolähteen.[1] Elinkeinotoiminnassa tavoitellaan voittoa, mutta siinä on myös tappion mahdollisuus.[2]

Elinkeinotoiminnan verotusta säätelee Suomessa Laki elinkeinotulon verottamisesta.

Elinkeinotoiminnasta on pidettävä kirjanpitoa.[2]

Mikä on elinkeinotoimintaa?

Elinkeinotoimintaa ei ole tarkkaan määritelty, vaan sen rajat ratkaistaan oikeuskäytännössä vakiintuneiden periaatteiden nojalla. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi:[2][3]

  • ansiotarkoitus, voiton tavoittelu
  • taloudellinen riski
  • toiminnan itsenäisyys
  • toiminnan laajuus
  • toiminnan suunnitelmallisuus
  • toiminnan jatkuvuus

Elinkeinotoimintaa eivät ole esimerkiksi maatalous, porotalous, harrastustoiminta eikä kiinteistöjen omistaminen, hallinta ja vuokraus.[2][3] Arvopaperisijoittaminen voi tietyissä tilanteissa olla elinkeinotoimintaa.[4]

Kuka harjoittaa elinkeinotoimintaa?

Elinkeinotoiminnan käsite on riippumaton siitä oikeudellisesta muodosta (yhtiömuodosta), jossa toimintaa harjoitetaan. Siten esimerkiksi luonnollisen henkilön (yksityinen elinkeinonharjoittaja) saamia tuloja voidaan verottaa elinkeinotoimintana.[1]

Katso myös

Lähteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.