Elina Valtonen

Valtonen vietti ensimmäiset vuotensa Helsingin Oulunkylässä, jossa hän isoveljensä kanssa oli amerikkalaisessa päiväkodissa, kunnes siirtyi Oulunkylän ala-asteelle. Vuoden 1990 lopulla perhe muutti Saksan Bonniin, jossa Valtonen kävi saksalaisia kouluja.[1][4] Perhe muutti takaisin Suomeen vuonna 1995, ja Valtonen jatkoi opiskelua Helsingin Saksalaisessa koulussa. Hän suoritti vuonna 2000 Reifeprüfung-ylioppilastutkinnon ja aloitti saman vuoden syksyllä opiskelut Teknillisessä korkeakoulussa informaatioverkostojen koulutusohjelmassa. Myöhemmin hän vaihtoi aineensa tietotekniikkaan ja aloitti vuonna 2001 opinnot myös Helsingin kauppakorkeakoulussa.[1] Valtonen valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta pääaineenaan tietoturvallisuustekniikka vuonna 2004 ja kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta pääaineenaan rahoitustaloustiede vuonna 2005.[5]

Hän työskenteli opiskeluaikana Martti Tiurin osa-aikaisena eduskunta-avustajana 2001–2003[6] ja oli Valuatum Oy:n ohjelmoijana vuonna 2003. Pankkiuransa aikana Valtonen työskenteli Nordean vanhempana analyytikkona 2003–2007[2] sekä myöhemmin 2007–2012 johtajana Royal Bank of Scotlandissa.[7] Valtonen oli vuonna 2015 viiden kasvuyrityksen osakas.[8] Saman vuoden huhtikuussa hänet nimettiin ajatuspaja Liberan hallituksen puheenjohtajaksi.[9]

Valtonen osallistui vuoden 2018 Bilderberg-kokoukseen Torinossa Italiassa.[10]

Elina Valtonen nousi kokoomuksen kansanedustajaksi varasijalta Uudenmaan vaalipiiristä heinäkuussa 2014, kun Jyrki Katainen siirtyi Euroopan unionin komissaariksi. Eduskuntavaaleissa 2015 hänet valittiin jatkokaudelle 6 541 äänellä [11]. Hän oli jäsen valtiovarainvaliokunnassa ja sen verojaostossa sekä kunta- ja terveysjaostossa sekä varajäsen ulkoasiainvaliokunnassa ja Euroopan neuvostossa.[2]

Huhtikuussa 2016 Elina Valtonen ilmoitti asettuvansa kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaaksi kesän 2016 puoluekokouksessa.[12] Hän sai puheenjohtajavaalissa yhteensä 122,4 ääntä eikä edennyt vaalin toiselle kierrokselle.[13]

Eduskuntavaaleissa 2019 hänet valittiin kolmannelle kaudelleen Uudenmaan vaalipiirin suurimmalla äänimäärällä, 19 292.[14][15] Koko maan ehdokkaista Valtonen sai viidenneksi eniten ääniä ja naisehdokkaista vain Li Andersson sai enemmän ääniä.[16] Hänen vaalibudjettinsa oli yli 115 000 euroa. Rahoittajiin kuului muun muassa kauppatieteiden tohtori Björn Wahlroos.[17] Syyskuussa 2020 Porissa järjestetyssä Kokoomuksen puoluekokouksessa hänet valittiin puolueen varapuheenjohtajaksi.[18]

Kunnallisvaaleissa 2021 Valtonen oli ehdolla Helsingissä ja tuli valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon 15 793 äänellä.[19] Hänen äänimääränsä oli Helsingin ja myös koko maan toiseksi suurin.[20]

Maaliskuussa 2022 Valtonen valittiin Naton parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtajaksi Ilkka Kanervan kuoleman jälkeen.[21]

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Valtonen sai 32 562 ääntä.[22] Äänimäärä on kaikkien aikojen korkein Helsingin vaalipiirissä saatu äänimäärä.[23]

Valtonen on kuvannut linjaansa macronilaiseksi Ranskan sosiaaliliberaalin presidentin Emmanuel Macronin mukaan.[24][25] Hän pitää markkinataloutta yksilönvapauksien mahdollistajana[26] ja parhaana ratkaisuna köyhyyteen.[27] Valtonen kannattaa alhaisempaa tuloverotusta ja on puhunut työn verotuksen keventämisen puolesta, joista yhtenä keinona on ansiotulojen tasaverotus.[28] Hän kannattaa perusturvapohjaista sosiaaliturvaa, elinkeinovapauksia ja normien purkamista yksilönvapauskysymyksissä.[29] Valtonen on arvostellut työmarkkinajärjestöjen erityiskohtelua lainsäädännössä[30] ja vaatinut työehtosopimuksien yleissitovuuden poistamista.[31] Lisäksi hän on puhunut mielestään ylisuuren julkisen sektorin pienentämisen tarpeellisuudesta.[26]

Valtonen suhtautuu myönteisesti paremman elintason perässä tapahtuvaan maahanmuuttoon. Hän peräänkuuluttaa työmarkkinoiden joustavoittamista niin, että erityisesti nuoret, osatyökykyiset, vammaiset, muualta muuttaneet ja uran vaihtajat pääsevät nykyistä paremmin työn syrjään kiinni.[32]

Valtonen sanoo kannattavansa dynaamista hyvinvointitaloutta, jossa sosiaaliturva avaa ihmisille vaihtoehtoja ja mahdollistaa aina lisäansiot perusturvaa menettämättä.[33]

Valtonen oli mukana kirjoittamassa Liberan julkaisemaa Perustili-raporttia (2013), sekä teosta Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot (2014).[34]

Hän on kannattanut vuonna 2016 suorien yritystukien lakkauttamista, joista säästyvät noin miljardi euroa Valtonen olisi käyttänyt yhteisöveron alentamiseen kuudella prosenttiyksiköllä.[35] Samana vuonna Valtonen visioi, ettei yhteisöveroa olisi enää 20 vuoden kuluttua.[36]

Valtonen ehdotti syyskuussa 2017 kokeilua, jossa ravintoloiden sääntely purettaisiin jollain alueella kokonaan. Hänen mukaansa asiakkaat turvaisivat ravintolan hygienian ja muun turvallisuuden sosiaalisen median avulla.[37]

Helmikuussa 2018 Valtonen linjasi tiedotteessaan, ettei Sipilän hallituksen valmistelemaa esitystä sote-uudistukseksi, valinnanvapauslaiksi ja maakuntauudistukseksi tule viedä eteenpäin. Hänen mielestään malli ei saa aikaan säästöjä, ”eikä ole syytä olettaa, että malli parantaisi asiakkaiden palvelun laatua tai hoidon saatavuutta”.[38]

Valtonen on valmis kieltämään turkistarhauksen eläinten hyvinvoinnin vuoksi ja haluaa kiristää olosuhteita, joissa eläimiä pidetään[39].

Valtonen on jo ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja vaalikonevastauksessaan kannattanut Naton jäsenyyttä.[40]

Valtonen on suhtautunut kriittisesti Nord Stream-hanketta.[41] Hän teki hankkeesta kirjallisen kysymyksen Sipilän hallitukselle yhdessä Antero Vartian, Mikko Kärnän ja Anders Adlercreutzin kanssa.[42]

Valtosella on Jukka Lepomäen[45] kanssa kaksi lasta.[6] Tammikuussa 2021 Valtonen kertoi eroavansa miehestään[46] ja huhtikuussa 2021 hän päätti ottaa vanhan sukunimensä takaisin.

Elina Valtonen asui vuonna 2016 Etelä-Espoossa.[47] Hänen isänsä on politiikan toimittaja Kari Valtonen.[48]

Saksassa asuessaan Valtonen aloitti koripallon harrastamisen. Suomeen muutettuaan hän jatkoi sitä Pakilan Visassa, joka pian muuttui Visa-Basketiksi.[1]

• Vapauden voitto. Otava, 2018. ISBN 9789511326441.

• .aspx Elina Valtonen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Elina Valtosen kotisivut