Elina Vähälä

Elina Vähälä (s. 15. lokakuuta 1975 Iowa City, Yhdysvallat) on suomalainen viulisti.

Elina Vähälä
Elina Vähälä Nobelin rauhanpalkintokonsertissa 2008.
Elina Vähälä Nobelin rauhanpalkintokonsertissa 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt15. lokakuuta 1975
Iowa City, Yhdysvallat
Ammatti muusikko
Muusikko
Soittimet viulu
Levy-yhtiöt Alba, BIS
Aiheesta muualla
Kotisivut
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Vähälä aloitti viuluopintonsa 3-vuotiaana Päijät-Hämeen konservatoriossa, jossa hän opiskeli Seppo Reinikaisen ja Pertti Sutisen johdolla. Kuhmon Viulukoulussa Vähälän opettajina olivat Zinaida Gilels, Ilja Grubert ja Pavel Vernikov. Sibelius-Akatemiassa häntä opetti Tuomas Haapanen. Vähälä on opiskellut myös Ana Chumachencon yksityisoppilaana.

Ura

Elina Vähälä suoritti solistidebyyttinsä 12-vuotiaana, orkesterina nykyinen Sinfonia Lahti. Hän on ollut myös Lahden orkesterin ”Vuoden Nuori Solisti” kaudella 1993–1994. Elina Vähälä on Young Concert Artists -kilpailun voittaja vuodelta 1999. Hän piti samana vuonna New Yorkin ensikonsertin, josta The New York Times antoi erinomaisen arvion. Vähälä on sittemmin konsertoinut laajalti Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa sekä Euroopan maissa solistina ja kamarimuusikkona.

Säveltäjät Aulis Sallinen ja Curtis Curtis-Smith ovat kirjoittaneet Elina Vähälälle ja pianisti-kapellimestari Ralf Gothónille kaksoiskonsertot. Vähälä oli myös John Coriglianon viulukonserton Punainen viulu Pohjoismaiden kantaesityksen solisti. Vähälä on kantaesittänyt ja levyttänyt BIS-levymerkille vuonna 2012 Jaakko Kuusistolta tilaamansa viulukonserton.

Syyskuussa 2015 Vähälä soitti erittäin harvoin esitetyn Sibeliuksen viulukonserton varhaisversion Hannu Linnun johtaman Radion sinfoniaorkesterin kanssa.

Vähälä on ollut Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesterin perustajajäsen ja konserttimestari sekä taiteellisen suunnitteluryhmän jäsen. Vähälä on levyttänyt kaikki Joseph Haydnin viulukonsertot Alba-levymerkille Virtuosi di Kuhmon kanssa[1].

Vähälä toimi viulumusiikin professorina Detmoldin musiikkikorkeakoulussa Saksassa vuosina 2009–2012 ja Karlsruhen musiikkikorkeakoulussa vuosina 2012–2019.[2] Vähälä on tällä hetkellä Wienin musiikin ja esittävän taiteen yliopiston (MDW) professori. Hän on Viuluakatemia Ry:n perustajajäsen. Viuluakatemia tarjoaa mestarikurssimuotoista koulutusta nuorille suomalaisille erityislahjakkaille viulisteille.[3]

Vähälä on soittanut Suomen Kulttuurirahaston omistamalla viululla, jota luultiin syksyyn 2011 saakka Antonio Stradivarin rakentamaksi vuodelta 1678.[4] Vuoden 2012 tietojen mukaan viulun rakentaja on Amati[5]. Tällä hetkellä Vähälän soitin on Giovanni Battista Guadagnini vuodelta 1780[6].

Vuonna 2020 Elina Vähälä oli Kuopion viulukilpailussa kolmatta kertaa tuomariston jäsenenä, tällä kertaa puheenjohtajana.[7]

Elina Vähälä ja Jukka Perko nimitettiin toukokuussa 2020 Oulun Musiikkijuhlien taiteellisiksi johtajiksi kauden 2021 jälkeen.[8]

Yksityiselämä

Elina Vähälä oli vuosina 1999–2013 naimisissa Ralf Gothónin kanssa[9] ja on konsertoinut laajalti tämän kanssa.[10]

Diskografia
  • The Red Violin  (BIS, 2013)

Lähde: [11]

Lähteet
  1. Joseph Haydn Violin Concertos – Alba Records Alba. Arkistoitu 28.3.2016. Viitattu 18.3.2016.
  2. Hochschule für Musik Karlsruhe – University of Music Karlsruhe. Arkistoitu 2.7.2015. Viitattu 18.3.2016.
  3. Janne Malmivaarasta Turun konservatorion yliopettaja ts.fi. Viitattu 14.5.2020.
  4. Vähälä, Elina: Elina Vähälä – Biografia Kotisivut. Arkistoitu 10.7.2011. Viitattu 6.9.2008.
  5. Kulttuurirahaston Stradivarius paljastui Amatiksi – arvo puolittui (Kulttuuri) Yle Uutiset. 3.11.2011 (päivitetty 8.6.2012). Yleisradio Oy. Viitattu 13.6.2016.
  6. Elina Vähälä Sublime Music Agency. Arkistoitu 26.3.2016. Viitattu 18.3.2016.
  7. Mattila, Mattias: Youtube on muusikolle inspiraation lähde, mutta kaikkea näkemäänsä ei kannata matkia – Kuopion viulukilpailun tuomari Elina Vähälä: ”Pitää osata olla lähdekriittinen” Yle Uutiset. 11.1.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 12.1.2020.
  8. Oulun Musiikkijuhlien taiteellisiksi johtajiksi vuoden 2021 festivaalin jälkeen Elina Vähälä ja Jukka Perko omj.fi. Viitattu 13.5.2020.
  9. Kuka kukin on 2011, s. 136. Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
  10. Elina Vähälä eron jälkeen Gloria. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu . Viitattu 11.1.2014.
  11. The Red Violin – Concertos by Corigliano & Kuusisto BIS Records AB. Viitattu 12.1.2018. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.