Elina Melgin

Elina Irmeli Melgin (o.s. Papunen, s. 7. elokuuta 1961 Kemi)[1] on filosofian tohtori ja Turun yliopiston dosentti. Hän toimi ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n ja koulutus- ja kustannusyhtiö ProCom Oy:n toimitusjohtajana 2005-2022.[1] Nykyisin hän toimii vanhempana neuvonantajana erilaisille organisaatioille.

Melgin valmistui ylioppilaaksi vuonna 1980. Hän opiskeli kulttuurihistoriaa Turun yliopistossa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1985. Melgin väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2014.[2] Hänen väitöskirjansa käsitteli propagandan ja julkisuusdiplomatian olemusta sekä kulttuurin käyttöä Suomen maakuvaviestinnässä ja ulkopoliittisissa suhteissa poikkeuksellisina vuosina 1937–1952.[3] Hänen muita tutkimuskohteitaan ovat toisaalta viestintään liittyvät aiheet, kuten johtaminen, viestijän ammattikuvan kehitys ja vaikuttajaviestintä sekä toisaalta taide, muotoilu ja kulttuuri hyvinvointiyhteiskunnan arvoina ja maabrändin elementteinä.

Melgin työskenteli vuoteen 2000 asti erilaisissa viestintään, suhde- ja julkaisutoimintaan liittyvissä tehtävissä Taideteollisessa korkeakoulussa. Sen jälkeen hän toimi Nokia Oyj:n toimituspäällikkönä ja tiimiesimiehenä vastaten yhtiön erikielisistä medioista, kuten Nokia People -henkilöstölehdestä, Nokia News Service -palvelusta sekä Nokian brändiin liittyvistä tehtävistä, muun muassa Connect to Art -hankkeesta.

Uransa alkuvaiheessa Melgin toimi toimittajana ja tiedottajana. Melginin käsikirjoittamia ja toimittamia teoksia on palkittu erilaisilla koti- ja ulkomaisilla palkinnoilla. Hän toimi 2010-luvulla maailman PR- ja viestintäjärjestöjen kattojärjestö Global Alliance for Public Relations and Communication Managementin hallituksessa.[4][5] Melginillä on hyväksytty hallituksen jäsen -tutkinto (HHJ) ja yli 10 vuoden kokemus hallitustyöstä erilaisissa organisaatioissa.

Artikkeleita, teoksia
  • Melgin, Elina, 2022: Profeetaksi omalle maalleen. Alvar Aallon maineen rakentuminen 1920- 1930 -luvulla Suomessa. Ennen ja Nyt 3/2022.(ed. Olli Kleemola)
  • Melgin, Elina, 2022: “The Thin Essence of Public Diplomacy Concept in Communication and PR in Finland.” Prologi – Viestinnän ja vuorovaikutuksen tieteellinen aikakauslehti 1/2022.
  • Aki-Mauri Huhtinen & Elina Melgin (ed), 2020 Hallitsematon viestintä ProComma Academic, Helsinki. ProCom
  • Elina Melgin & Hannu Nieminen (ed), 2018 Diplomaattinen viestintä ProComma Academic. Helsinki. ProCom
  • Melgin, Elina, 2014: Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa? Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä 1937-52. Helsingin yliopisto (väitöskirja). ISBN 978-952-10-9779-9.
  • Melgin, Elina, 2016: "Tiedottajien ammattikunnan synty Suomessa", s. 61–73, Historiallinen aikakauskirja 1/2016. Suomen Historiallinen Seura ja Historian Ystäväin Liitto
  • Melgin, Elina, 2015: “Finland”, s. 19–31, teoksessa Watson, Tom (toim.): Western European Perspectives on the Development of Public Relations. Other Voices. UK: Palgrave MacMillan. ISBN 978-1-137-42751-9 (eBook).
  • Melgin, Elina, 2015, ”Tiedottajan ammattikuvan synty ja maakuvaviestintä”, s. 154–184, Kivioja, Kleemola, Clerc (toim.): Sotapropagandasta brändäämiseen: Miten Suomikuvaa on rakennettu. Turun yliopisto, Poliittisen historian julkaisuja 5. Docendo.
  • ”Tapaus Guggenheim Helsinki. Voidaanko vaikuttajaviestinnällä lisätä yleistä hyväksyntää”. ProComma Academic 2015 ja online versio Viestijat.fi –mediassa.
  • Pirjo von Hertzen, Elina Melgin & Leif Åberg 2012: Vuosisata suhdetoimintaa. Suomen yhteisöviestinnän historia. Otava. ISBN 978-951-1-26547-4.

Lähteet
  1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 549. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Ura — Elina Melgin elinamelgin.fi. Viitattu 20.11.2016.
  3. Väitösuutinen: Suomen kulttuurinen identiteetti vahvistui sodan aikana julkisuusdiplomatian ansiosta Helsingin yliopisto. Viitattu 20.11.2016.
  4. Elina Melgin Linkedin linkedin.com.
  5. Global Alliance for Public Relations and Communication Management

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.