Eliminatiivinen materialismi

Eliminatiivinen materialismi (eliminoiva materialismi, karsiva materialismi[1]) tai usein vain eliminativismi[2] on materialistinen mielenfilosofinen suuntaus, jonka mukaan mielen tiloja kuvaavilla käsitteillä ei ole hermostollisia vastineita.[3] Eliminatiivinen materialismi karttaa mielen toimintaa koskevien arkikäsitysten eli niin kutsutun arkipsykologian käyttöä tutkimuksen lähtökohtana,[3] ja pyrkii eliminoimaan eli karsimaan sen käsitteet mieltä koskevasta selittämisestä.

Eliminatiivisen materialismin mukaan nykyinen käsityksemme mielen ilmiöiden olemassaolosta vastaa muinaisia vanhentuneita käsityksiä, kuten maakeskistä todellisuuskäsitystä.

Eliminatiivisen materialismin keskeinen väite on, että arkipsykologia on virheellinen käsitys mielestä, eikä tiettyjä henkisiä tiloja, joiden olemassaolo yleensä otetaan itsestään selviksi, ole olemassa. Jotkut eliminativistit katsovat, ettei sellaisille arkisille psykologisille käsitteille kuten käsitykset tai halut ole olemassa johdonmukaista hermostollista perustaa, koska tällaiset käsitteet ovat huonosti määriteltyjä. Sen sijaan tällaisia käsitteitä tulisi arvioida sen mukaan, miten hyvin ne redusoituvat eli palautuvat biologiselle tasolle.[4] Jotkut toiset eliminativistit puolestaan katsovat, ettei tietoisuutta ja tietoisia henkisiä tiloja, kuten kipua ja näköaistimuksia, ole olemassa.[5]

Yleistä

Eliminativismin mukaan arkijärjen mukainen käsitys mielen toiminnasta on virheellistä, ja neurotieteet tulevat jonakin päivänä osoittamaan, että ne henkiset toiminnot joihin arkipuheessa viitataan sellaisilla sanoilla kuin ”aikoa”, ”uskoa”, ”haluta” ja ”rakastaa”, eivät viittaa mihinkään todelliseen. Koska luonnollinen kieli on riittämätöntä, ihmiset erehtyvät luulemaan, että heillä on käsityksiä ja haluja.[4] Joidenkin eliminativistien, kuten varhaisen Frank Jacksonin, mukaan tietoisuutta ei ole olemassa muutoin kuin aivotoimintojen epifenomenaalisena sivutuotteena; toiset, kuten Georges Rey, katsovat, että käsite tullaan lopulta poistamaan käytöstä neurotieteiden edistyessä.[5][6] Tietoisuus ja arkipsykologia ovat erillisiä kysymyksiä, ja on mahdollista olla karsiva pelkästään toisen suhteen ilman pyrkimystä toisen karsimiseen.[3]

Eliminativismin juuret ovat Wilfrid Sellarsin, W. V. O. Quinen, Paul Feyerabendin ja Richard Rortyn töissä.[7][8][9] Termin ”eliminatiivinen materialismi” esitteli ensimmäisenä James Cornman vuonna 1968 kuvatessaan Rortyn kannattamaa fysikalismin muotoa. Myöhempi Ludwig Wittgenstein oli myös merkittävä innoituksen lähde eliminativismille, erityisesti siksi, että hän hyökkäsi ”yksityisiä olioita” vastaan pitäen niitä ”kielellisenä fiktiona” eli sepitteenä.[3]

Varhaiset eliminativistit, kuten Rorty ja Feyerabend, sekoittivat usein termin eliminatiivinen materialismi sisältämän eliminoinnin kaksi eri merkitystä. Toisaalta he katsoivat, ettei tulevaisuuden kognitiotiede, joka tulee lopulta antamaan oikean kuvan mielen toiminnasta, tule käyttämään arkijärjen mukaisia mielen toimintaa kuvaavia käsitteitä kuten käsitykset ja halut; tällaiset tilat eivät tule olemaan osa kypsän kognitiotieteen ontologiaa eli olemassaoloa kuvaavaa käsitteistöä.[7][8] Arvostelijat huomauttivat kuitenkin heti, ettei tällaista näkemystä voitu erottaa identiteettiteoriasta.[4][10] Muun muassa Quine kysyi itsekin, mikä eliminatiivisessa materialismissa on loppujen lopuksi niin eliminoivaa.[11]

Toisaalta samat filosofit katsoivat myös, ettei arkijärjen mukaisia henkisiä tiloja ole edes olemassa. Arvostelijat kuitenkin huomauttivat, etteivät eliminativistit voi ajatella kummallakin tavalla yhtä aikaa: joko henkiset tilat ovat olemassa ja ne tullaan selittämään alemman tason neurofysiologisina tapahtumasarjoina, tai sitten ne eivät ole olemassa lainkaan.[4][10] Nykyaikaiset eliminativistit ovat selkeämmin esittäneet näkemyksen, jonka mukaan henkisiä tiloja ei yksinkertaisesti ole olemassa ja ne tullaan lopulta poistamaan aivojen toimintaa koskevista selityksistä samalla tavalla kuin pahat henget on poistettu mielisairauksia ja psykopatologiaa koskevista selityksistä.[3]

Vaikka eliminatiivinen materialismi oli vähemmistönäkemys 1960-luvulla, se sai enemmän hyväksyntää 1980-luvulla.[12] Eliminativismia kannatti muun muassa psykologi B. F. Skinner. Nykyisin se liitetään ensi sijassa Paul ja Patricia Churchlandiin, jotka kieltävät propositionaalisten asenteiden (eräs intentionaalisten asenteiden aliluokka) olemassaolon, sekä Daniel Dennettiin, jonka katsotaan usein olevan eliminativisti kvalioiden ja fenomenaalisen tietoisuuden suhteen. Eräs tapa tiivistää Churchlandien ja Dennettin näkemysten ero on se, että edellä mainitut ovat karsivia propositionaalisten asenteiden suhteen mutta reduktionisteja eli palauttajia kvalioiden suhteen, kun taas Dennett on reduktionisti propositionaalisten asenteiden suhteen mutta eliminativisti kvalioiden suhteen.[13][14][15]

Perustelut eliminativismille

Monet eliminativistit, kuten Churchlandit, katsovat arkipsykologian olevan täysimittainen joskaan ei muodollistettu teoria inhimillisestä käyttäytymisestä. Heidän mukaansa arkipsykologiaa käytetään teoriana selittämään ja ennustamaan mielen tiloja ja ihmisten toimintaa. Tätä näkemystä kutsutaan usein mielen teoriaksi, koska se on teoria jonka mukaan arkipsykologia on mielen toimintaa koskeva teoria. Eliminativistit katsovat, että teoriana arkipsykologiaa tulee arvioida samalla tavalla kuin muitakin tieteellisiä teorioita, eli sen selitys- ja ennustusvoiman perusteella.[16][17]

Eliminativistien mukaan arkipsykologia ei ole kehittynyt viimeisen 2500 vuoden aikana merkittävästi ja näin se on teoriana pysähtynyt: jo antiikin kreikkalaisilla oli arkipsykologia joka vastasi omaamme. Neurotieteet sen sijaan ovat kehittyneet nopeasti ja voivat selittää ilmiöitä, joita arkipsykologia ei pysty selittämään.[18][19]

Suuressa osassa arkipsykologiaa on kyse siitä, että ihmiset liittävät itseensä ja toisiinsa erilaisia propositionaalisia asenteita. Eliminativistit huomauttavat, että nämä ovat itse asiassa syntaktisia ja semanttisia ominaisuuksia. Eräs esimerkki on hypoteesi ajattelun kielestä. Siinä propositionaalisiin asenteisiin liitetään omanlaisensa kombinatorinen syntaksi sekä muita kielellisiä ominaisuuksia. Eliminativistien mukaan tällaisella ei kuitenkaan ole mitään paikkaa neurotieteissä, joissa puhutaan sen sijaan toimintapotentiaaleista ja muista vaikutuksista, jotka ovat luonteeltaan jatkuvia ja hajautettuja. Tämän vuoksi arkipsykologian olettamilla syntaktisilla rakenteilla ei ole paikkaa aivoissa.[18]

Tähän on vastattu kahdella tavalla. Toisaalta jotkut filosofit kieltävät, että henkiset tilat olisivat luonteeltaan kielellisiä, ja näkevät edellä esitetyn argumentin olkinukkena.[20][21] Toisaalta ne, jotka hyväksyvät ajatuksen ”ajattelun kielestä”, katsovat henkisten tilojen olevan monitoteutuvia ja toiminnallisten kuvausten olevan vain korkeamman tason kuvauksia siitä, mitä fysikaalisella tasolla tapahtuu (funktionalismi).[22][23]

Arkipsykologiaa vastaan on myös esitetty, että henkisten tilojen (kuten käsitysten) intentionaalisuus antaa ymmärtää, että niillä olisi semanttisia ominaisuuksia. Niiden merkitys määrittyy niiden ulkoisessa todellisuudessa olevien asioiden perusteella jota ne koskevat. Tämä tekee vaikeaksi selittää, kuinka henkiset tilat voivat toimia kognitiivisissa prosesseissa niissä syysuhteellisissa tehtävissä jotka niille annetaan.[24]

Tämä argumentti on vahvistunut konnektionismin myötä. Konnektionististen aivotoiminnan mallien mukaan kielen oppimisen prosessit ja muut representaation muodot ovat aivoissa hyvin hajautettuja ja rinnakkaisia. Tällä perusteella sellaisille semanttisuudella varustetuille olioille kuin käsityksille ja haluille ei olisi tarvetta.[25]

Perustelut eliminativismia vastaan

Intuitio

Eliminativismin väitteet vaikuttavat monien mielestä ilmeisen vääriltä, koska yleisen käsityksen mukaan ihmiset tuntevat omat mielentilansa välittömästi ja kiistämättä. Tällaista ”intuitiopumppausta” on havainnollistettu kysymällä, mitä tapahtuu kun henkilö kysyy itseltään, onko hänellä henkisiä tiloja.[26]

Eliminativistien vastaväite tällaiselle perustelulle on, että intuitiot johtavat usein harhaan. He nostavat tieteen historiasta esiin useita vastaavanlaisia virheitä: voi esimerkiksi vaikuttaa ilmiselvältä, että aurinko kiertää maata, mutta kaikesta ilmiselvyydestään huolimatta tämä käsitys kumottiin tieteen edistyessä. Samalla tavalla voi vaikuttaa ilmiselvältä, että hermostollisten tapahtumien lisäksi on olemassa myös henkisiä tiloja. Myös tämä oletus voi kuitenkin osoittautua vääräksi.[27]

Itsensäkumoavuus

Vaikka intuitioiden herkkyys virheille hyväksyttäisiinkin, vastaväite voidaan muotoilla uudelleen: Jos henkisten tilojen olemassaolo vaikuttaa täysin itsestään selvältä ja on keskeisellä sijalla käsityksessä todellisuudesta, tarvitaan todella vahvoja perusteluja, jotta henkisten tilojen olemassaolo voitaisiin kieltää. Lisäksi tällaiset perustelut tulee johdonmukaisuuden vuoksi muotoilla tavalla, joka ei oleta ennalta sellaisten olioiden kuin ”henkiset tilat”, ”loogiset argumentit” ja ”ajatukset” olemassaoloa, tai muuten ne ovat itsensä kumoavia. Ne jotka hyväksyvät tämän vastaväitteen katsovat, että eliminativismia tukevat perustelut ovat liian heikkoja tukeakseen niin jyrkkää väitettä kuin eliminativismi on; tämän vuoksi eliminativismi ei ole vakuuttava näkemys.[26]

Muun muassa Paul Boghossian on yrittänyt osoittaa eliminativismin olevan jossain määrin itsensä kumoava, koska teoria edellyttää itse henkisten ilmiöiden olemassaolon. Jos eliminativismi on totta, tällöin sen on sallittava sellaisten intentionaalisten ominaisuuksien kuin totuus ja intentionaalisten asenteiden kuten käsitys olemassaolo: jotta joku voisi väittää jotain todeksi, hänen on ensin itse pidettävä sitä totena. Jotta eliminavitismi voidaan esittää väitteenä, eliminativistien on siis itse katsottava se todeksi; mikäli näin on, tällöin käsityksiä on olemassa ja eliminativistit ovat väärässä.[28][29]

Georges Rey ja Michael Devitt ovat vastanneet tähän vastaväitteeseen hyödyntämällä deflationistista totuusteoriaa, joka pyrkii välttämään sellaisten predikaattien kuten ”x on totta” tulkitsemista niin, että ne ilmaisisivat todellista ominaisuutta. Sen sijaan ne tulkitaan loogisiksi välineiksi niin, että lauseen väittäminen todeksi on vain lauseen itsensä väittämistä: näin tulkittuna väite ”'Jumala on olemassa' on totta” olisi sama kuin väite ”Jumala on olemassa”. Tähän perustuen Rey ja Devitt katsovat, ettei eliminativismi ole itsensä kumoavaa.[30]

Kvaliat
Pääartikkeli: Kvalia

Erään ongelman eliminativismille (kuten monille muillekin fysikalismin muodoille) muodostaa ajatus siitä, että ihmisillä on yksilökohtaisia kokemuksia ja näin heidän tietoisilla henkisillä tiloillaan on kvalioita. Koska kvaliat nähdään yleensä luonteenomaisina henkisille tiloille, niiden olemassaolo ei vaikuta yhteensopivalta eliminativismin kanssa. Toisaalta monet näkevät kvalioiden olemassaolon itsestään selvänä; esimerkiksi kivun olemassaoloa on hyvin hankala kieltää. Näin niiden ”eliminointi” vaikuttaa mahdottomalta.[31]

Eliminativistit, kuten Daniel Dennett ja Georges Rey, ovat vastanneet kieltämällä kvalioiden olemassaolon.[32][33] Dennett myöntää, että kvalioiden olemassaolo vaikuttaa itsestään selvältä, mutta katsoo kuitenkin, että ”kvalia” on sellaisen vanhentuneen metafysiikan teoreettinen termi, joka on peräisin kartesiolaisista intuitioista. Hänen mukaansa tarkempi erittely osoittaa, että termi on tyhjä ja täynnä ristiriitaisuuksia. Eliminativistien väite kvalioita koskien on, ettei tällaisista kokemuksista ole puolueetonta todistusaineistoa, mikäli niitä pidetään minään muuna kuin propositionaalisina asenteina.[13]

Arkipsykologian toimivuus

Jotkut filosofit katsovat, että arkipsykologia on teoriana melko menestyksekäs.[34][35][36] Toiset taas katsovat, ettei ymmärrystämme henkisestä elämästä voida lainkaan selittää teorian muodossa.[37][38] Jerry Fodor on eräs niistä, jotka katsovat arkipsykologian olevan menestyksekäs teoria. Hänen mukaansa se mahdollistaa tehokkaan jokapäiväisen viestinnän mieltä koskevista asioista. Tällaista tehokkuutta ei voitaisi koskaan saavuttaa monimutkaista neurotieteellistä terminologiaa käyttämällä. Toisaalta se eliminativistinen väite, ettei arkipsykologia kykene selittämään sellaisia ilmiöitä kuten mielisairaudet tai muistin toiminta, on pyritty kumoamaan osoittamalla, ettei arkipsykologia edes pyri tällaisten ilmiöiden selittämiseen.[34]

Älyllinen imperialismi

Filosofit kuten Mary Midgley ovat arvostelleet voimakkaasti kaikkia reduktionismin — josta eliminativismi on äärimmäinen muoto — muotoja epäoikeutettuna imperialismina, joka pyrkii liittämään yhden alan itseensä heikon todistusaineiston tukemana. Hänen mukaansa esimerkiksi kemian palauttaminen fysiikkaan on ongelmallista, ja biologian palauttaminen kemiaan on mahdotonta. Midgley käyttää esimerkkinä sellaisia lauseita kuin ”Pekka päästettiin vihdoinkin kotiin vankilasta sunnuntaina” ja katsoo, ettei tällaista lausetta voida palauttaa fysikaalisiksi väittämiksi, koska fysikaaliset yksityiskohdat ovat epäolennaisia monimutkaisista ei-fysikaalisista käsitteistä riippuvan merkityksen kannalta. Hänen mukaansa ihmiset ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joista tiedämme todella hyvin vähän, ja yritykset palauttaa tällaista monimutkaisuutta ovat naiiveja, aiheettomia ja tuomittuja epäonnistumaan. Hän huomauttaa lisäksi, että esimerkiksi behaviorismi osoittautui filosofiseksi ja tieteelliseksi umpikujaksi.[39]

Κatso myös

Lähteet
  1. Baggini, Julian: Ateismi: Lyhyt johdanto. (Atheism: A very short introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija, 2005. ISBN 951-98702-1-0.
  2. Eliminativismi Tieteen termipankki. Viitattu 10.5.2021.
  3. Ramsey, William: Eliminative Materialism Stanford Encyclopedia of Philosophy. 9.10.2007. Viitattu 28.8.2011. (englanniksi)
  4. Lycan, W. G. & Pappas, G.: What is eliminative materialism?. Australasian Journal of Philosophy, 1972, nro 50, s. 149–159.
  5. Rey, G.: A Reason for Doubting the Existence of Consciousness. Teoksessa Davidson, Richard J. & Schwartz, Gary E. & Shapiro, Davi (toim.): Consciousness and self-regulation: Advances in research and theory. Vol. 3, s. 1–39. New York: Plenum Press, 1983. ISBN 0-306-41214-4. (englanniksi)
  6. Jackson, F.: Epiphenomenal qualia. The philosophical quarterly, 1982, 32. vsk, s. 127–136. (englanniksi)
  7. Rorty, Richard: In defense of eliminative materialism. The review of metaphysics, 1970, nro XXIV. . Uusintapainos Rosenthal, D. M. (toim.) (1971).
  8. Feyerabend, Paul: Mental events and the brain. Journal of philosophy, 1963, nro 40, s. 295-296. (englanniksi)
  9. Sellars, Wilfrid: Empiricism and the philosophy of mind. Teoksessa: Feigl, Herbert & Scriven, Michael (toim.): The foundations of science and the concepts of psychology and psychoanalysis, s. 253–329. Minnesota Studies in the Philosophy of Science, Vol. 1. Minneapolis: University of Minnesota Press, 1956. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  10. Savitt, S.: Rorty's disappearance theory. Philosophical studies, 1974, nro 28, s. 433–436.
  11. Quine, W. V. O.: Word and object, s. 265. Cambridge, Massachusetts: MIT Press, 1960. (englanniksi)
  12. Niiniluoto, Ilkka: Critical Scientific Realism, s. 156. Oxford University Press, 2002. ISBN 0199251614. (englanniksi)
  13. Dennett, Daniel: Quining qualia. Teoksessa Marcel, A. & Bisiach, E. (toim.): Consciousness in contemporary science, s. 42–77. New York: Oxford University Press, 1988. ISBN 0198521685. (englanniksi)
  14. Churchland, Paul M.: Reduction, qualia and the direct inspection of brain states. Journal of philosophy, 1985, nro 82, s. 8–28. (englanniksi)
  15. Churchland, Paul M.: A neurocomputational perspective: The nature of mind and the structure of science. Luku 3. Cambridge, Massachusetts: MIT Press, 1989. ISBN 0-262-03151-5. (englanniksi)
  16. Carruthers, Peter & Smith, Peter K.: Theories of theories of mind. Cambridge: Cambridge University Press, 1996. ISBN 0-521-55110-2. (englanniksi)
  17. Heal, J.: Simulation vs. Theory-Theory: What's at Issue? Teoksessa Peacocke, Christopher (toim.): Objectivity, simulation and the unity of consciousness: Current issues in the philosophy of mind. Proceedings of the British Academy 83. Oxford: Oxford University Press, 1994. ISBN 0-19-726142-6. (englanniksi)
  18. Churchland, Patricia Smith: Neurophilosophy: Toward a unified science of the mind-brain. Cambridge, Massachusetts: MIT Press, 1986. ISBN 0-262-53085-6. (englanniksi)
  19. Churchland, Paul M.: Eliminative materialism and the propositional attitudes. Journal of Philosophy, 1981, nro 78(2), s. 67–90. (englanniksi)
  20. Horgan, T. & Graham, G.: In defense of southern fundamentalism. Philosophical studies, 1990, nro 62, s. 107–134. (englanniksi)
  21. Dennett, Daniel: Two contrasts: Folk craft versus folk science, and belief versus opinion. Teoksessa Greenwood, John D. (toim.): The future of folk psychology: Intentionality and cognitive science. Cambridge: Cambridge University Press, 1991. ISBN 0-521-40335-9. (englanniksi)
  22. McLaughlin, B. & Warfield, T.: The allure of connectionism reexamined. Synthese, 1994, nro 101, s. 365–400. (englanniksi)
  23. Fodor, Jerry A. & Pylyshyn, Zenon W.: Connectionism and cognitive architecture: A critical analysis. Cognition, 1984, nro 28, s. 3–71. (englanniksi)
  24. Stich, Stephen P.: From folk psychology to cognitive science: The case against belief. A Bradford book. Cambridge, Massachusetts: MIT Press, 1983. ISBN 0-262-19215-2. (englanniksi)
  25. Ramsey, W., Stich, S. & Garon, J.: Connectionism, eliminativism and the future of folk psychology. Philosophical Perspectives, 1990, nro 4, s. 499–533. (englanniksi)
  26. Lycan, William G.: A Particularly Compelling Refutation of Eliminative Materialism unc.edu. Viitattu 26.9.2006. (englanniksi)
  27. Churchland, Paul M. & Churchland, Patricia S.: Intertheoretic reduction: A neuroscientist's field guide. Teoksessa On the contrary: Critical essays, 1987–1997, s. 65–79. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press, 1998. ISBN 0-262-03254-6. (englanniksi)
  28. Boghossian, Paul: The status of content. Philosophical review, 1990, nro 99, s. 157–84. (englanniksi)
  29. Boghossian, Paul: The status of content revisited. Pacific philosophical quarterly, 1991, nro 71, s. 264–78. (englanniksi)
  30. Devitt, M. & Rey, G.: Transcending transcendentalism. Pacific philosophical quarterly, 1991, nro 72, s. 87–100. (englanniksi)
  31. Nagel, Thomas: What is it like to be a bat?. Philosophical review, 1974, nro 83, s. 435–456. (englanniksi)
  32. Dennett, Daniel C.: The intentional stance. ISBN 0-262-04093-X. Cambridge, Massachusetts: MIT Press, 1987. (englanniksi)
  33. Rey, Georges: A Question About Consciousness. Teoksessa Otto, Herbert R. & Tuedio, James A. (toim.): Perspectives on mind, s. 5–24. Dorderecht: Reidel, 1987. ISBN 90-277-2640-X. (englanniksi)
  34. Fodor, Jerry A.: Psychosemantics: The problem of meaning in the philosophy of mind. Explorations in cognitive science 2. Cambridge, Massachusetts: MIT Press, 1987. ISBN 0-262-06106-6. (englanniksi)
  35. Kitcher, P. S.: In Defense of Intentional Psychology. Journal of Philosophy, 1984, nro 81, s. 89–106. (englanniksi)
  36. Lahav, R.: The Amazing Predictive Power of Folk Psychology. Australasian Journal of Philosophy, 1992, nro 70, s. 99–105. (englanniksi)
  37. Gordon, R.: Folk psychology as Simulation. Mind and Language, 1986, nro 1, s. 158–171. (englanniksi)
  38. Goldman, A.: In Defense of the Simulation Theory. Mind and Language, 1992, nro 7, s. 104–119. (englanniksi)
  39. Midgley, Mary: The myths we live by. London: Routledge, 2003. ISBN 0415309069. (englanniksi)

    Kirjallisuutta
    • Churchland, Patricia Smith: Neurofilosofia. (Brain-Wise: Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-X.
    • Churchland, Paul M.: Matter and consciousness: A contemporary introduction to the philosophy of mind. Revised edition, 3. printing (1. printing 1984). Cambridge, Massachusetts: MIT Press, 1990. ISBN 0-262-03135-3. (englanniksi)
    • Stich, Stephen P.: Deconstructing the mind. Philosophy of mind series. New York: Oxford University Press, 1996. ISBN 0-19-510081-6. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.