Eliminaatioreaktio

Eliminaatio- eli eliminointireaktiossa, joka on additioreaktion käänteisreaktio, lähtöaineesta syntyy pienimolekyylisen yhdisteen lohjetessa tyydyttymätön yhdiste, yleensä alkeeni tai rengasrakenteinen yhdiste, joka voi olla myös tyydyttynyt.[1] Lohkeavana yhdisteenä on usein vesi, vety, vetyhalidi jne.

Eliminaatioreaktiota, johon liittyy vesimolekyylin (H2O) ) lohkeaminen, kutsutaan dehydraatioksi. Esimerkiksi kuumennettaessa alkoholia rikki- tai fosforihapon kanssa, reaktiossa lohkeaa vettä ja lopputuotteena saadaan alkeenia.

Alkeeneja voidaan myös syntetisoida lohkaisemalla vetyhalidia alkyylihalideista vahvan emäksen avulla. Esimerkiksi lohkaisemalla kloorietaanista HCl:a vahvan emäksen läsnä ollessa, saadaan eteeniä.

Eliminaatioreaktioiden mekanismit

Nukleofiilisten substituutioiden tavoin eliminaatioreaktioiden reaktiomekanismit voidaan jakaa ensimmäisen ja toisen kertaluvun reaktioihin. Ensimmäisen kertaluvun eliminaatioreaktion eli E1-reaktion reaktionopeus riippuu ainoastaan elektrofiilin, esimerkiksi alkyylihalogenidin, konsentraatiosta, eikä emäksen konsentraatio vaikuta reaktio nopeuteen. Reaktio on mekanismiltaan kaksivaiheinen, jossa ensin elektrofiilista irtoaa lähtevä ryhmä, jolloin muodostuu välituotteena tasomainen karbokationi. Tämä karbokationi vastaanottaa protonin positiivisesti varautuneen hiilen viereiseltä hiileltä ja näiden hiilien välille muodostuu kaksoissidos. E1-reaktio tapahtuu parhaiten tertiäärisille alkyylihalogenideille, huonommin sekundäärisille alkyylihalogenideille ja primäärisille alkyylihalogenideille ei lainkaan, johtuen karbokationivälituotteen stabiilisuuseroista. Reaktiota edistää poolisten liuottimien käyttö.[2]

Toisen kertaluvun eliminaatioreaktio eli E2-reaktiossa reaktionopeus on riippuvainen sekä elektrofiilin, että käytetyn emäksen konsentraatiosta. Reaktio tapahtuu parhaiten primäärisille elektrofiileille ja huonoiten tertiäärisille. Reaktion mekanismissa protonin eliminoituminen ja lähtevän ryhmän irtoaminen tapahtuvat samanaikaisesti ja vaatimuksena on, että protonien ja lähtevän ryhmän sidosten tulee olla samassa tasossa eli antiperiplanaarisia. E2-reaktio on stereospesifinen.[2]

Katso myös

Lähteet
  1. Elimination IUPAC GoldBook. Viitattu 13.07.2013. (englanniksi)
  2. Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1478–1507. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-72091-1. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    Orgaanisen kemian reaktiotyyppejä
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.