Elijärvi

Elijärvi on Laajoen valuma-alueeseen kuuluva, Yläneellä Pöytyän kunnassa sijaitseva, noin 495 hehtaarin laajuinen järvi.[4] Se sijaitsee noin kaksi kilometriä länteen Yläneen keskustaajamasta. Heti järven eteläpuolelta alkaa Vaskijärven luonnonpuisto ja parin kilometrin päässä sen pohjoispuolella sijaitsee Säkylän Pyhäjärvi.[1]

Elijärvi
Valtiot Suomi
Paikkakunta Pöytyä
Koordinaatit 60°52′48″N, 22°18′11″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Merijoki[1][2]
Järvinumero 31.003.1.005
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 54 m[3]
Rantaviiva 20,4 km [4]
Pinta-ala 4,95 km² [4]
Keskisyvyys 1,42 m [4]
Suurin syvyys 2,37 m [4]
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Luonto

Elijärvessä on kahdeksan saarta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 0,9 hehtaaria.[4] Järveen laskevia suurempia puroja on kolme: Lahtilanoja, Valastenoja ja Ryjäoja. Elijärven vedet laskevat Kotolahden pohjukasta Merijoen kautta länteen Lampsijärveen ja sieltä Laajokeen.[1][2] Järvi on rannoiltaan ja valuma-alueeltaan pääasiassa suota ja erilaisia kallioympäristöjä, mutta Elijärveen laskee myös joitakin ojia läheisiltä pelloilta.[5] Elijärveen vetensä laskevia soita ovat muun muassa Vaskijärvenrahkan pohjoisosat ja Valastensuo Vaskijärven luonnonpuistossa sekä Haapasaarensuo järven pohjoisrannalla.[6]

Elijärven veden tila on 2000-luvun alussa ollut melko hyvä ja sen happitilanne on vaihdellut hyvän ja välttävän välillä. Ravinnetaseeltaan järvi katsotaan lievästi eutrofiseksi. Järvestä on koekalastuksissa tavattu kuusi eri kalalajia: ahven, särki, salakka, lahna, hauki ja kiiski. Näistä ahven ja särki ovat muita lajeja huomattavasti runsaampia. Joki- tai täplärapuja ei Elijärvestä ole koeravustuksissa saatu. Planktoneliöstön biomassa ja lajimäärä ovat samankaltaisia muiden vastaavankokoisten metsjärvien kanssa.[5]

Kasvillisuuskartoituksen mukaan Elijärven kasvillisuus on runsasta, ja siinä havaittiin piirteitä korte-, korte-ruoko-, ruoko-, nuottaruoho- ja kaislatyypin järvikasvillisuudesta. Järvellä pesii useita lintulajeja, jotka kuuluvat Suomen vastuulajeihin. Runsas mökkiasutus häiritsee kuitenkin lintujen pesintää, vaikkakin kasvistoltaan ja linnustoltaan arvokkaimmat runsaskasvustoiset lahdet ovat vain vähän ihmistoiminnan vaikutuksen alaisina.[5]

Asutus ja virkistyskäyttö

Järven rannoilla on ollut vapaa-ajan asutusta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Ensimmäiset järven rannalle tehdyt rakennukset ovat olleet kalamajoja, joista vanhin valmistui vuonna 1903. Varsinaisia kesämökkejä Elijärvelle on rakennettu vasta 1930-luvun alkupuolella.[2] Nykyään loma-asuntoja on valtaosalla järven rantaviivaa.[1] Järven itäpäädyssä, Pihlavanlahden rannalla sijaitsee myös majoitus-, kokous- ja juhlapalveluja tarjoava Yläneen Suviranta.[7]

Lähteet
  • Helmer Tuittila: Yläneen turvevarat - Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. Raportti P 13.4/83/139. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, 1983. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]

Viitteet
  1. Kansalaisen Karttapaikka (Haku koordinaateilla) Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2013.
  2. Muistoja 24.10.2012. Elijärviyhdistys ry. Viitattu 17.4.2013.
  3. Maanmittauslaitoksen paikannimirekisteri, Maanmittauslaitos. Tieto on haettu Wikidatasta.
  4. Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta Suomen ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2013.
  5. Elijärvi-projektin yhteenveto (pdf) Elijärvi-yhdistys ry. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 18.4.2013.
  6. Tuittila: Yläneen turvevarat, s. 35, 108, 122
  7. Yläneen Suviranta suviranta.fi. Arkistoitu 9.12.2013. Viitattu 18.4.2013.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.