Elihu Root

Elihu Root (15. helmikuuta 1845, Clinton, New York, Yhdysvallat – 7. helmikuuta 1937) oli yhdysvaltalainen asianajaja ja puolustusministeri presidentti William McKinleyn virkakaudella. Sittemmin hän toimi ulkoministerinä presidentti Theodore Rooseveltin virkakauden aikana. Hän sovitteli useita Latinalaisen Amerikan konflikteja, ja hänelle myönnettiin vuoden 1912 Nobelin rauhanpalkinto.[1]

Elihu Root
Henkilötiedot
Syntynyt15. helmikuuta 1845
Clinton, New York, Yhdysvallat
Kuollut7. helmikuuta 1937 (91 vuotta)
ArvonimiThe Honourable
Tiedot
Kunnianosoitukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (1912)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Rootin isä oli Oren Root I ja äiti Nancy Whitnay Buttrick. Isä toimi matematiikan opettajana paikallisessa Hamilton Collegessa, jossa Elihu suoritti collegeopintonsa. Vuonna 1867 hän valmistui New Yorkin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja ryhtyi asianajajaksi.

Root avioitui vuonna 1878 Clar Frances Walesin kanssa, ja heillä oli kolme lasta. Vaimon isä oli Scientific American -lehden päätoimittaja.

Rootia pidetään yleisesti viisaana miehenälähde?, joka sukkuloi taitavasti Washingtonin korkeiden hallituspiirien ja New Yorkissa tapahtuneen yksityisen asianajajan tehtävien välillä.

Poliittisessa toimissaan hän on useiden uudistusten alullepanija. Toimiessaan William McKinley ja Theodore Rooseveltin aikakaudella hän pani toimeen suuren puolustusvoimien uudistuksen. Lisäksi hän laajensi West Point -upseerikoulua ja perusti U. S. Army War Collegen kuin myös armeijan pääesikunnan. Hän muutti myös ylenemisjärjestelmää ja perusti erikoislajien kouluja.

Vuonna 1905 presidentti Roosevelt nimitti Rootin ulkoministeriksi yllättäen kuolleen John Hayn tilalle. Hän toteutti amerikkalaista avoimien ovien politiikkaa varsinkin Lähi-idässä. Latinalaisessa Amerikassa Root onnistui vakuuttamaan alueen valtiot Haagin rauhankongressiin osallistumisen eduista. Hän toimi yhteistyössä Japanin kanssa siirtolaispolitiikan ongelmien parissa. Myös Britannian ja Yhdysvaltojen rajariita Kanadan ja Alaskan rajalla sai hänen huomionsa.

Vuonna 1912 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto sovittelutyöstä ja työstä kansainvälisen yhteistyön parissa.

Teokset
  • Citizen's Part in Government. Yale University Press, 1911.
  • Experiments in Government and the Essentials of the Constitution. Princeton University Press, 1913.
  • Addresses on International Subjects. Harvard University Press, 1916.
  • Military and Colonial Policy of the United States. Harvard University Press, 1916.
  • Miscellaneous Addresses. Harvard University Press, 1917.
  • Men and Policies: Addresses by Elihu Root. Harvard University Press, 1925.

Lähteet

Viitteet
  1. Biographies of the Secretaries of State: Elihu Root (1845–1937) Department History. Department of State (United States of America). Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
    Nobelin rauhanpalkinnon saajat
    1901–1925

    1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes

    1926–1950

    1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

    1951–1975

    1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov

    1976–2000

    1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

    2001–

    2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties

    Yhdysvaltain ulkoministerit
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.