Eliezer Ben-Jehuda

Eliezer Ben-Jehuda (hepreaksi אֱלִיעֶזֶר בֶּן־יְהוּדָה, s. 7. tammikuuta 1858 Luzhky, Venäjän keisarikunta – 16. joulukuuta 1922 Jerusalem, Palestiinan brittiläinen mandaatti) oli heprean kielen ja juutalaisten tekstien tutkija, joka loi perustan modernin heprean synnylle ja leviämiselle arkikäyttöön Israelissa. Hän on nykyheprean isä ja hänen ansiotaan on, että hepreasta tuli puhekieli.[1] Hän oli myös mukana Israelin valtion perustusten laskemisessa[2]. Nykyisin hepreaa puhuvat ensimmäisenä tai toisena kielenään miljoonat ihmiset ympäri maailman ja se on Israelin virallinen kieli.

Ben-Jehuda työpöytänsä ääressä 1910-20

Hän opiskeli Venäjällä ja Ranskassa.[3]

Elämänvaiheita
Ben-Jehuda ja vaimonsa Hemda 1912

Lapsuus

Eliezer Jitzhak Perelman syntyi liettualaisessa pikkukaupungissa Luzhkyssa nykyisen Valko-Venäjän alueella[4]. Tuohon aikaan vain perheen ensimmäinen poika oli vapaa sotapalveluksesta. Äiti Feige pelkäsi kahden nuorimman puolesta, että näille kävisi kuin hänen omalle veljelleen, jonka kasakat veivät tsaarin määräyksestä jo seitsemänvuotiaana armeijaan. Sen jälkeen Feige ei enää koskaan kuullut mitään veljestään. Lopulta vanhemmat päättivät rekisteröidä pojat tuttujen lapsettomien perheiden nimiin. Siten Eliezerin sukunimi Perlman muuttui Iljanoviksi. Eliezerillä oli hyvä lukupää. Perhe oli köyhä eikä heillä ollut varoja pojan kouluttamiseen. Vanhemmat laittoivat hänet uskonnollisen David Wolfsonin, äidin veljen, luo, joka oli varakas, toivoen pojasta rabbia.[2]

Opinnot

Hänen vanhempansa toivoivat hänestä rabbia ja hänen opintonsa perehdyttivät hänet syvästi hepreankieleen.

Ben-Jehuda kuitenkin siirtyi maalliseen oppiin ja ajautui aikakautensa poliittisiin pyörteisiin. Eurooppalaisten kansallisvaltioiden, kuten Bulgaria ja Kreikka, synty herätti Ben-Jehudassa monen muun juutalaisen tavoin unelman juutalaisten omasta valtiosta. Ben-Jehudan näkemys hepreankielestä juutalaista kansaa yhdistävänä tekijänä sopi hyvin yhteen juutalaisyhteisössä kyteneen sionistisen aatteen kanssa.[5]

Juutalaiset tunsivat heprean pyhien kirjoitustensa kielenä, mutta sen saattaminen puhekäyttöön vaati mm. uutta sanastoa ja keskustelukäytäntöjen kehittämistä. Ben-Jehuda sai käytännön kokemusta "arkihepreasta" opettaessaan kieltä Pariisissa ja asuessaan Algerian juutalaisten keskuudessa.[5]

Ben-Jehuda muutti 1881 Palestiinaan, missä hän ajoi modernia hepreaa maata asuttaneiden juutalaisten yhteiseksi kieleksi. Heikosta terveydestään huolimatta Ben-Jehuda toimi opettajana ja muun muassa julkaisi sionistista sanomalehteä. Kouluissa hän opettaisi kielen lapsille ja lehdet tekisivät sitä tunnetuksi aikuisten parissa. Maaperä hepreankielen uudelle synnylle oli otollinen Israelissa, missä kielien kirjo oli laaja. Yhteinen kieli nähtiin pian sionistisen aatteen ja syntyvän valtion edellytyksenä.[5]

Ben-Jehudan poika, Ben-Zion ("Siionin poika", s. 1882), oli ensimmäinen modernia hepreaa äidinkielenään puhunut ihminen.[5]

Ben-Jehudan kirjallinen päätyö oli eittämättä 17-osaisen heprean kielen sanakirjan aloittaminen ja aineiston kerääminen. Viimeisteltyyn muotoonsa teoksen 11 viimeistä osaa saattoivat hänen toinen vaimonsa Hemda, hänen poikansa, ja viimeisten kolmen osan osalta vastaperustettu Israelin valtio lopulta vuonna 1951.[5],[4]

Muuta

Israelissa Jerusalemissa on katu nimeltä Ben Yehuda Street.

Lähteet
  • Robert St. John: Profeettojen kieli. Nykyheprean isän kiehtova elämäkerta, RV-kirjat 1979, ISBN 951-605-544-3

Viitteet
  1. Ben-Yehuda biography
  2. Profeettojen kieli s. 23
  3. Profeettojen kieli s. 5
  4. Jack Fellman: Eliezer Ben-Yehuda and the Revival of Hebrew Pravapis.org. Arkistoitu 5.10.2009. Viitattu 2. toukokuuta 2007.
  5. St. John, Robert: Profeettojen kieli. Nykyheprean isän kiehtova elämäkerta, 2.p.. Vantaa: RV-kirjat, 1990. ISBN 951-606-186-9.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.